Riskin kantamista vai siirtämistä? - Tutkimus itsensätyöllistäjän henkilöriskien hallinnasta

Abstract

Suomessa on jo pidemmän aikaa käyty keskustelua työmarkkinoiden ja työn tekemisen muotojen muutoksesta. Erityisesti kiinnostusta on herättänyt yksinyrittäjinä tai yrittäjämäisesti työskentelevät henkilöt, itsensätyöllistäjät, joiden määrä on kasvanut tasaisesti viimeksi kuluneen reilun kymmenen vuoden aikana. Huolta on kuitenkin herättänyt itsensätyöllistäjien alhainen tulotaso, heikko sosiaaliturva sekä itsensätyöllistäjiin yhdistetty näennäisyrittäjyys.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella lähemmin itsensätyöllistäjien henkilöriskejä ja niiden hallintaa. Ensimmäisen päätutkimusongelman ja sen alatutkimusongelman yhteydessä keskitytään muodostamaan kokonaiskuva itsensätyöllistäjien henkilöriskeistä, sekä tarkastelemaan, millainen turva henkilöriskien varalle on mahdollista muodostaa yhteiskunnan tarjoaman sosiaalivakuutuksen ja vapaaehtoisten vakuutusten avulla. Teorian tarkastelun avulla pyritään kartoittamaan, millaisia haasteita henkilöriskien hallinnassa itsensätyöllistäjillä on tällä hetkellä. Toiseen päätutkimusongelmaan vastaamalla pyritään laadullisin menetelmin löytämään ratkaisuja havaittuihin haasteisiin. Kiinnostuksen kohteena ovat tällöin eri organisaatioiden asiantuntijoiden mielipiteet ja ajatukset aiheesta sekä heidän esittämänsä ratkaisuehdotukset. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta asiantuntijaa viidestä eri organisaatiosta. Tutkimuksen lopussa tulkitaan saatuja tutkimustuloksia ja pohditaan ratkaisuvaihtoehtoja.

Teorian pohjalta itsensätyöllistäjien henkilöriskien hallintaan liittyvät haasteet jaoteltiin teemoihin, joita olivat alivakuuttaminen, pienet ja epäsäännölliset tulot, pakollisen työtapaturmavakuutuksen puuttuminen, työttömyysturvan haasteet sivutoimisella yrittäjällä, työttömän itsensätyöllistäjän määritelmä, itsensätyöllistäjän sairastuminen ja näennäisyrittäjyyteen liittyvät haasteet.

Aiempien tutkimusten ja toteutettujen asiantuntijahaastattelujen pohjalta voitiin todeta alivakuuttamisen olevan yksi keskeisimmistä haasteista. Yhtenä ratkaisuna tähän haasteeseen esitettiin tiedottamisen lisäämistä ja parantamista yrittäjyyden eri vaiheissa. Pienten tulojen myönnettiin olevan joidenkin itsensätyöllistäjien kohdalla yksi henkilöriskien hallintaan liittyvistä haasteista, mutta suoranaista ratkaisua tähän ongelmaan todettiin olevan vaikea löytää. Itsensätyöllistäjän sosiaalivakuutusjärjestelmää kukaan asiantuntijoista ei ollut lähdössä radikaalisti muuttamaan, vaan vastauksissa korostui tärkeys säilyttää järjestelmä riittävän selkeänä ja yksinkertaisena. Kaiken kaikkiaan itsensätyöllistäjien ryhmän heterogeenisyys asettaa omat haasteensa toimivien uudistusten löytämiselle.