Avun hakeminen ja lastensuojelun institutionaalisen rajan ylittäminen

Abstract

Tutkielmassani tarkastellaan lastensuojelulta haettua apua sekä lastensuojelun institutionaalisen rajan ylittämistä. Tavoitteenani on selvittää eri avun hakemisen syitä sekä niitä ongelmia jotka ylittävät lastensuojelun institutionaalisen rajan. Näiden tietojen avulla voidaan löytää tämänhetkisiä lapsiperheiden kohtaamia ja lastensuojelun piiriin kuuluvia ongelmia. Aineistonani olen käyttänyt vuonna 2014 Tampereen kaupungin alueelle tehtyjä lastensuojeluhakemuksia, joiden lisäksi olen käyttänyt analyysini tukena lastensuojeluasiakkuuksista kerättyjä perustietoja. Aineistoa olen analysoinut sisällön analyysin sekä tulosten kvantifioinnin avulla.

Tutkielmani paikantuu perheiden henkilökohtaisen elämän ja lastensuojeluinstituution rajalle, jossa lastensuojeluhakemus tehdään ja kirjataan. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on väljä sosiaalinen konstruktionismi. Tradition mukaisesti lapsiperheiden ongelmien katsotaan määrittyvän sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kontekstissa. Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat siihen milloin apua haetaan ja millaiseksi lastensuojelun institutionaalinen raja muodostuu.

Lastensuojeluhakemuksista on tunnistettavissa kolme erilaista avun hakemisen syy-ryhmää sekä niiden kanssa esiintyviä avun hakemisen taustatekijöitä. Näiden syiden ja taustatekijöiden muodostamien ryhmien perusteella lastensuojelulta haetaan apua useimmiten siksi, että perhe toivoo enemmän sosiaalista tukea, perheenjäsenillä on keskinäisiä ristiriitoja tai silloin kun vanhempi ei enää pärjää lapsensa kanssa tämän rajattoman käytöksen tai kouluongelmien vuoksi. Lastensuojeluhakemus tehdään usein myös siksi, että lastensuojelulta toivotaan konkreettista apua vaikean perhetilanteen helpottamiseksi.

Tutkimuksestani voi havaita sen, että lastensuojelun piiriin kuuluu hyvin monenlaisia lapsiperheiden kohtaamia ongelmia. Kuitenkin erityisesti lapsiin liittyvien syiden ja sosiaalisen tuen puutteiden vuoksi tehdyt hakemukset ylittävät useimmiten lastensuojelun institutionaalisen rajan, sillä niiden vuoksi aloitetut asiakkuudet jatkuvat useimmiten myös lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen. Tutkimustulosteni perusteella lastensuojelutyön tulisi kohdentua erityisesti vanhempien jaksamisen tukemiseen, perheristiriitojen selvittämiseen, lasten käytös- ja kouluongelmien tukemiseen sekä perheenjäsenten päihde- ja mielenterveysongelmien tunnistamiseen sekä niiden kanssa työskentelyyn. Uuden sosiaalihuoltolain ja uudistuneiden lastensuojelun käytäntöjen myötä jatkotutkimusaiheena suositellaan mahdollisten lastensuojelun piiriin kuuluvien ongelmien sekä avun hakemisen muutosten tutkimista.