Työn vaatimusten yhteys työkykyyn: uupumusasteinen väsymys välittävänä ja autenttinen johtajuus suojaavana tekijänä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, välittääkö uupumusasteinen väsymys yhteyttä työn vaatimusten ja työntekijän itsearvioidun työkyvyn välillä. Lisäksi haluttiin tarkastella, voiko lähiesimiehen autenttinen johtamistyyli suojata työn vaatimusten yhdistymiseltä uupumusasteiseen väsymykseen, eli voidaanko autenttisella johtajuudella suojata työntekijöitä uupumiselta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia (JD-R-malli). Teorian pohjalta oletettiin, että korkeammat työn määrälliset, kognitiiviset ja emotionaaliset vaatimukset yhdistyvät vakavampaan uupumusasteiseen väsymykseen, joka on edelleen yhteydessä heikompaan arvioon työkyvystä (mediaattorimalli). Lisäksi oletettiin, että autenttinen johtaminen toimii työn voimavarana, joka suojaa työntekijää uupumusasteiselta väsymykseltä (moderaattorimalli).

Tutkimus pohjautuu "Palkitseva ja kestävää hyvinvointia edistävä johtajuus" -hankkeessa keväällä 2011 kerättyyn kyselyaineistoon. Kyselyyn vastasi 557 kunta-alan työntekijää eri aloilta ja sen vastausprosentti oli 62,5 %. Vastaajista 84,7 % oli naisia ja vastaajien keski-ikä oli 48,3 vuotta. Vastaajat olivat useimmiten ammattikoulutuksen käyneitä työntekijöitä (41,1 %) ja heissä oli alempia (21,7 %) ja ylempiä (18,0 %) toimihenkilöitä suunnilleen saman verran. Tutkimuksessa käytettiin itsearviointiin perustuvia mittareita, jotka on validoitu ja todettu toimiviksi aiemmissa tutkimuksissa. Työn vaatimusten, uupumusasteisen väsymyksen ja työkyvyn yhteyksiä sekä autenttisen johtamisen suojaavaa roolia tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä ja Process-syntaksilla.

Tulokset tukivat suurilta osin mediaattorimallia, sillä korkeammat työn määrälliset ja emotionaaliset vaatimukset olivat yhteydessä vakavampaan uupumusasteiseen väsymykseen, joka yhdistyi edelleen heikommaksi koettuun työkykyyn. Kognitiiviset vaatimukset eivät olleet yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja ne olivat oletusten vastaisesti positiivisessa yhteydessä työkykyyn. Tulokset eivät antaneet tukea moderaattorimallille, sillä lähiesimiehen autenttinen johtamistyyli ei suojannut työntekijöitä uupumusasteiselta väsymykseltä minkään työn vaatimuksen kohdalla. Työn vaatimukset yhdistyivät siis uupumusasteiseen väsymykseen riippumatta siitä, kokivatko työntekijät esimiehensä johtamistyylin autenttiseksi vai eivät.

Tulokset tukevat JD-R-mallin energian ehtymisen polkua osoittaen, että työn kuormittavuuteen liittyy lisääntynyt riski uupumusasteiseen väsymykseen ja negatiiviset vaikutukset voivat ulottua koettuun työkykyyn. Työn kuormittavuutta, erityisesti työmäärää ja -tahtia, on tärkeää hallita työpaikoilla työn järjestelyillä ja suhtautua vakavasti jatkuvan väsyneisyyden ilmauksiin. Näin voidaan säästyä työntekijöiden henkiseltä pahoinvoinnilta ja siitä organisaatioille aiheutuvilta ylimääräisiltä kustannuksilta sekä suojella työntekijöiden työkykyä, jota vaaditaan pitenevien työurien ja kasvavien vaatimusten keskellä. Kognitiivisten vaatimusten osalta kehityskulku on kuitenkin toisenlainen, sillä ne voivat sopivassa määrin edistää parempaa työkykyä. Ajattelua ja luovuutta haastavia työtehtäviä tuleekin tarjota sopivassa määrin. Autenttinen johtajuus ei suojannut työntekijöitä uupumiselta, joten jatkossa tulee tutkia, voivatko muunlaiset esimiestyön piirteet suojata uupumiselta.