Kauhajoen koulusurmien jälkeen: Kauhajokelaisten masennusoireiluun yhteydessä olevat tekijät
Harju, Mika (2015)
2015
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-09-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509112287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201509112287
Tiivistelmä
Vuonna 2008 Kauhajoella tapahtui koko Suomea järisyttänyt koulusurmatapaus, jossa kuoli yhteensä 11 ihmistä. 6 ja 18 kuukautta koulusurmatapauksen jälkeen satunnaisesti valituille kauhajokelaisille lähetettiin kysely, jossa tiedusteltiin mm. heidän sosiaalisesta aktiivisuudesta, yhteisöllisyyden tunteesta, sosiaalisen tuen saamisesta, pelko- ja riskikokemuksista sekä psyykkisestä hyvinvoinnista. Kyseistä kyselyaineistoa käytettiin tämän tutkimuksen aineistona.
Tässä gradussa pyrittiin löytämään tekijät, jotka olivat yhteydessä kauhajokelaisten masennus-oireiluun Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, missä määrin koulusurmat vaikuttivat kauhajokelaisiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin sosiaalisen pääoman teorioita. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, voiko sosiaalisen pääoman teorioiden avulla selittää kauhajokelaisten koulusurmien jälkeistä masennusoireilua.
Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että kauhajokelaisten masennusoireilu oli molemmilla kyselykerroilla varsin vähäistä vaikkakin voimakkaampaa kuin suomalaisilla keskimäärin. Lisäksi kauhajokelaisten masennusoireilussa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri kyselykierrosten välillä. Monet sosiaaliset, kognitiiviset ja elämänkokemukselliset ilmiöt olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä kauhajokelaisten masennusoireilun kanssa. Havaitut korrelaatiot olivat kuitenkin varsin alhaiset, eikä yksikään tekijä noussut dominoivaksi. Eri tekijöiden alhaisia yhteyksiä masennusoireilun kanssa tarkasteltiin tilastollisen mittaamisen ongelmana, mutta myös tietynlaisena manifestina kauhajokelaisten toimijuudesta.
Myös koulusurmien vaikutus näkyi kauhajokelaisten lomakevastauksissa. Esimerkiksi vielä 6 kk kauhajokelaisten koulusurmien jälkeen yhteisöllisyyden tunne, sosiaalisen tuen tunne sekä huolestuneisuus väkivallasta olivat selkeästi yhteydessä kauhajokelaisten masennusoireiluun. Sen sijaan nämä yhteydet olivat heikompia 18 kk koulusurmien jälkeen.
Varsin monet sosiaalisen pääoman teorioiden keskeiset ilmiöt, kuten luottamus toisiin ihmisiin ja viranomaisiin, sosiaalinen aktiivisuus sekä yhteisöllisyyden tunne, olivat yhteydessä kauhajokelaisten masennusoireiluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksiselitteisesti sitä, että sosiaalisen pääoman teoriat soveltuisivat yksilön hyvinvointitarkasteluihin. Sosiaalisen pääoman teorioiden keskeiseksi ongelmaksi muodostui ennakko-oletus ihmisestä ainoastaan omaa etuaan ja resurssejaan ylläpitävänä ja kartuttavana toimijana. Lukuisten sosiaalipsykologisten tutkimustulosten valossa tämän ennakko-oletuksen oikeellisuus on vähintäänkin kyseenalainen.
Tutkimuksen lopussa esitellään kilpaileva malli sosiaalisen pääoman teorioille. Mallissa keskeisinä piirteinä ovat mm. ihmisen hahmottaminen ekspressiiviseksi toimijaksi, jonka pyrkimyksenä on tavoitella itsekunnioitusta sekä itsensä esittämistä arvonannon arvoisena. Lisäksi tutkimuksessa havaittujen korrelaatioiden tulkittiin ilmentävän erilaisten sosiaalisesti jaettujen ilmiöiden välisiä merkitysyhteyksiä. Merkitysyhteydet muodostavat yhdessä merkitysverkoston, joka vaikuttaa kauhajokelaisten psykososiaaliseen hyvinvointikokemukseen.
Tässä gradussa pyrittiin löytämään tekijät, jotka olivat yhteydessä kauhajokelaisten masennus-oireiluun Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, missä määrin koulusurmat vaikuttivat kauhajokelaisiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin sosiaalisen pääoman teorioita. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, voiko sosiaalisen pääoman teorioiden avulla selittää kauhajokelaisten koulusurmien jälkeistä masennusoireilua.
Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että kauhajokelaisten masennusoireilu oli molemmilla kyselykerroilla varsin vähäistä vaikkakin voimakkaampaa kuin suomalaisilla keskimäärin. Lisäksi kauhajokelaisten masennusoireilussa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri kyselykierrosten välillä. Monet sosiaaliset, kognitiiviset ja elämänkokemukselliset ilmiöt olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä kauhajokelaisten masennusoireilun kanssa. Havaitut korrelaatiot olivat kuitenkin varsin alhaiset, eikä yksikään tekijä noussut dominoivaksi. Eri tekijöiden alhaisia yhteyksiä masennusoireilun kanssa tarkasteltiin tilastollisen mittaamisen ongelmana, mutta myös tietynlaisena manifestina kauhajokelaisten toimijuudesta.
Myös koulusurmien vaikutus näkyi kauhajokelaisten lomakevastauksissa. Esimerkiksi vielä 6 kk kauhajokelaisten koulusurmien jälkeen yhteisöllisyyden tunne, sosiaalisen tuen tunne sekä huolestuneisuus väkivallasta olivat selkeästi yhteydessä kauhajokelaisten masennusoireiluun. Sen sijaan nämä yhteydet olivat heikompia 18 kk koulusurmien jälkeen.
Varsin monet sosiaalisen pääoman teorioiden keskeiset ilmiöt, kuten luottamus toisiin ihmisiin ja viranomaisiin, sosiaalinen aktiivisuus sekä yhteisöllisyyden tunne, olivat yhteydessä kauhajokelaisten masennusoireiluun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita yksiselitteisesti sitä, että sosiaalisen pääoman teoriat soveltuisivat yksilön hyvinvointitarkasteluihin. Sosiaalisen pääoman teorioiden keskeiseksi ongelmaksi muodostui ennakko-oletus ihmisestä ainoastaan omaa etuaan ja resurssejaan ylläpitävänä ja kartuttavana toimijana. Lukuisten sosiaalipsykologisten tutkimustulosten valossa tämän ennakko-oletuksen oikeellisuus on vähintäänkin kyseenalainen.
Tutkimuksen lopussa esitellään kilpaileva malli sosiaalisen pääoman teorioille. Mallissa keskeisinä piirteinä ovat mm. ihmisen hahmottaminen ekspressiiviseksi toimijaksi, jonka pyrkimyksenä on tavoitella itsekunnioitusta sekä itsensä esittämistä arvonannon arvoisena. Lisäksi tutkimuksessa havaittujen korrelaatioiden tulkittiin ilmentävän erilaisten sosiaalisesti jaettujen ilmiöiden välisiä merkitysyhteyksiä. Merkitysyhteydet muodostavat yhdessä merkitysverkoston, joka vaikuttaa kauhajokelaisten psykososiaaliseen hyvinvointikokemukseen.