Popperin maailma 3:n objektien sekä tulkitsevan subjektin välisestä vuorovaikutussuhteesta Habermasin elämismaailman näkökulmasta

Abstract

Miten sosiokulttuurisesti muodostunut taustaymmärryksemme maailmasta vaikuttaa tiedonmuodostukseen? Miten voidaan selittää tieteellisen tiedon kumuloituminen, kehittyminen sekä virheellisen tiedon korvautumien paremmalla tiedolla? Nämä ovat tieteenfilosofisia peruskysymyksiä joita käsitellään usein loogis-analyyttisistä ja kognitiivis-instrumentaalisista lähtökohdista, jättäen sosiokulttuuriset näkökulmat vähemmälle tarkastelulle. Kysymystä tiedon muodostumisesta ja ymmärtämisestä käsitellään tässä tutkielmassa sekä tietoteoreettisena että sosiologisena kysymyksenä.

Propositionaalisen tiedon ymmärtämiseen liittyviä tekijöitä käsitellään tarkastelemalla Karl Popperin fallibilistista tietoteoriaa rinnakkain Jürgen Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teorian kanssa. Popperin tietoteoria on kehyksenä haltuun ottavaa ymmärrystä koskeville kysymyksenasetteluille, joita käsitellään Habermasin yhteisymmärrykseen pyrkivän, sosiaalisen toiminnan, näkökulmasta.

Objektiiviseen muotoon saatettu ajatussisältö, propositionaalinen tieto, mielletään tyypillisesti kielelliseksi konstruktioksi, jonka merkitys voidaan ymmärtää lauseen sisältämien ilmausten semanttisesta tulkinta-avaruudesta ja tekstin kontekstista käsin. Tämä lähtökohta korostaa kuitenkin vain kognition loogis-analyyttisiä mekanismeja, jättäen huomioimatta sosiohistoriallisesti muodostuneen ymmärtämis- ja tulkintakapasiteetin merkityksen tulkintaprosessissa. Tutkielmassa väitetään että pro-positionaalisen tiedon ymmärtämisen prosessit ovat erottamattomasti sidoksissa sosiokulttuurisesti ja yksilöhistoriallisesti muodostuneen elämismaailman tulkintakapasiteettiin. Habermasin sekä Popperin teorioiden rinnakkainen lukutapa osoittaa, että propositionaalisen tiedon haltuunottava ymmärtäminen, paitsi edellyttää sosiohistoriallisesti muodostuneiden ymmärtämisprosessien omaksumista, myös ohjaa sitä. Propositionaalisen tiedon haltuunottava ymmärrys ei tällä tavoin tarkasteluna ole yksilön kognitiivisia ponnisteluja koskeva kysymys, vaan ennenkaikkea sosiaalinen.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että maailma 3:n objektin sekä tulkitsevan subjektin vuorovaikutussuhdetta määrittää sosiaalisessa ympäristössä omaksuttu tapa tulkita todellisuuden eri aspekteja. Kielellistynyt maailmankuva ohjaa kompleksisten mekanismien kautta ymmärtämisprosessia, jossa mm. propositiolause saa merkityksensä. Kysymystä tiedon evolutionaarisesta luonteesta tulee objektiivisen ja fallibilistisen näkökulman ohella tarkastella myös sosiologisena kysymyksenä.