Kasvatuksen arvolähtökohdat, tavoitteet ja käytäntö : tutkimus Tampereen seurakuntayhtymän lastenohjaajien kasvatuskäsityksistä

Abstract

Tavoitteet ja menetelmät

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Tampereen evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän lastenohjaajien käsityksiä kasvatuksesta. Kasvatuskäsityksiä tutkittiin kolmen kasvatuksen peruselementin kautta: kasvatuksen arvolähtökohdat, kasvatuksen tavoitteellisuus sekä kasvatuskäytäntö. Nämä elementit edustavat kasvatustieteellisessä kirjallisuudessa julkilausuttuja kasvatuksen välttämättömiä osia. Ne ovat läsnä kasvatuksessa riippumatta niiden sisällöstä ja kasvatuskontekstista. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Miten kasvatuksen arvolähtökohdat ilmenevät Tampereen seurakuntayhtymän lastenohjaajien kasvatuskäsityksissä? 2. Miten kasvatuksen tavoitteelliset elementit ilmenevät Tampereen seurakuntayhtymän lastenohjaajien kasvatuskäsityksissä? 3. Miten Tampereen seurakuntayhtymän lastenohjaajat kuvaavat kasvatuskäsitystensä ilmenemistä käytännön tasolla? Tampereen seurakuntayhtymän varhaiskasvatus on merkittävä kasvatusvaikuttaja paikallisesti. Tässä tutkimuksella saatiin tietoa sen kasvattajien käsityksistä. Tätä kautta tutkielma liittyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kasvatustoimintaa käsittelevään tutkimukseen. Tämä tutkimus on kuitenkin kasvatustieteellinen ja kasvatusfilosofinen, ei ensisijaisesti teologinen. Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto koostui 36:sta lastenohjaajien kirjoittamasta vapaamuotoisesta kirjoitelmasta. Aineisto kerättiin tammikuussa 2015. Kirjoitelmia tutkittiin kokonaisuutena ja ne analysoitiin fenomenografisella aineistonanalyysillä, joka keskittyy käsityksiin ja niiden eroihin. Aineistossa ilmenneet käsitykset pelkistettiin ja niistä muodostettiin toisistaan eroavia alakategorioita. Alakategoriat jaoteltiin abstraktimpiin yläkategorioihin. Näitä kategorioista muodostettiin horisontaalinen tulosavaruus, jossa erilaiset käsitykset tulevat ilmi.

Keskeiset tutkimustulokset

Tampereen seurakuntayhtymän lastenohjaajat nostivat aineistossa esille seuraavia yleisiä arvolähtökohtia: kristillisyys on tärkeää, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, perhe on tärkeä ja lapsuutta arvostetaan. Lisäksi tutkittavat ilmaisivat ihmiskäsitykseen liittyvä arvoja, joiden perusteella lapsi on luotu Jumalan kuva sekä arvokas ja hyväksytty yksilö. Lapsi on täysivaltainen toimija. Käsityksissä tuli ilmi myös seuraavia kasvatustyöhön liittyvä arvoja: lastenohjaajan tulee pitää huolta lapsesta, rajat ja rakkaus sekä vuorovaikutuksellisuus ovat tärkeitä. Aineistossa tuli ilmi tutkittavien käsityksiä kasvatustavoitteista. Lapsesta toivotaan kasvavan tasapainoinen ja hyvän itsetunnon omaava ihminen. Hänen toivotaan selviävän elämässään ja löytävän uskon Jumalaan. Lapsen toivotaan kasvavan omaksi itsekseen ja toisaalta sosiaalistuvan yhteiskuntaan. Lisäksi tutkittavat ilmaisivat seuraavia oppimistavoitteita: lapsi oppisi keskeisiä asioita, lapsi oppisi tuntemaan ja arvostamaan itseään ja muita, lapsi oppisi oikean ja väärän. Tutkittavat tavoittelevat myös, että lapsi kokisi olevansa hyväksytty sekä rakastettu ja että hänellä olisi toiminnassa hyvä olla. Lapselle toivotaan myös yleisesti hyvää lapsuutta ja ystävyyssuhteiden muodostumista seurakunnan varhaiskasvatuksen kautta. Tavoitteeksi asetetaan myös, että perheet tulisivat mukaan toimintaan. Omassa työssään tutkittavat tavoittelevat sitä, että lapselle annettaisiin kristillistä kasvatusta ja häntä huomioitaisiin yksilönä sekä hänen kasvuaan tuettaisiin. Tutkittavien mukaan varhaiskasvatuksessa lapsi harjoittaa monenlaisia taitoja, yhteisiä sääntöjä ja lastenohjaaja opettaa sekä auttaa häntä. Kasvatuskäytäntöön kuuluu myös hengellisiä elementtejä. Vanhempia ja perheitä tavataan säännöllisesti ja heitä tuetaan. Aineiston perusteella kasvatus on lapsilähtöistä ja lapsen iän sekä kehitystason mukaista. Toimintaympäristön laatuun panostetaan ja kasvatus on monipuolista sekä kokonaisvaltaista. Kasvatustyössä on moniammatillista yhteistyötä ja lastenohjaaja on työssään joustava. Varhaiskasvatuksessa lapsi huomioidaan yksilöllisesti ja hänestä välitetään.