Pleuranesteen VEGF-konsentraation korrelaatio kuolleisuuteen ja pleurafuusion onnistumiseen tunneloitavalla pleurakatetrilla (Pleur-X) malignia pleuranesteilyä sairastavilla potilailla
Sutinen, Elina (2015)
2015
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201508072218
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201508072218
Tiivistelmä
Malignin pleuranesteilyn hoidossa lyhyen ennusteen potilailla tunneloitava pleurakatetri tulee talkkipleurodeesia edullisemmaksi, ja oireiden lievitykseen se on teholtaan yhdenveroinen.
Verisuonten endoteelikasvutekijä VEGF:n merkitys malignin pleuranesteilyn patogeneesissä ja taudinkulussa on korostumassa. Sen selvittäminen, korreloiko VEGF-määrä pleuranesteessä elinajanennusteeseen ja pleurafuusion todennäköisyyteen tunneloitavalla pleurakatetrilla hoidetuilla potilailla, mahdollistaisi määritysten käyttämisen tulevaisuudessa hoitopäätösten tukena.
Tutkimuksessamme on mukana 40 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettua, malignia pleuranesteilyä sairastavaa potilasta, joita on hoidettu tunneloitavalla pleurakatetrilla (PleurX, CareFusion, USA). Pleuranesteestä mitattiin katetrin asennusvaiheessa VEGF-pitoisuus ELISA-menetelmällä ja tätä verrattiin elossaoloon ja pleurafuusioon kolmen kuukauden seuranta-ajalla.
Pleurafuusioon päässeillä potilailla havaittiin 1.46-kertaisia VEGF-konsentraatioita muihin verrattuna (P=0.022). Taipumus korkeampiin VEGF-pitoisuuksiin havaittiin myös seuranta-aikana kuolleiden potilaiden joukossa verrattuna eloon jääneisiin potilaisiin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimustulokset antavat aihetta lisätutkimuksiin pleuranesteen VEGF-määritysten potentiaalista yhtenä ohjaavana tekijänä malignin pleuranesteilyn hoidosta päätettäessä.
Verisuonten endoteelikasvutekijä VEGF:n merkitys malignin pleuranesteilyn patogeneesissä ja taudinkulussa on korostumassa. Sen selvittäminen, korreloiko VEGF-määrä pleuranesteessä elinajanennusteeseen ja pleurafuusion todennäköisyyteen tunneloitavalla pleurakatetrilla hoidetuilla potilailla, mahdollistaisi määritysten käyttämisen tulevaisuudessa hoitopäätösten tukena.
Tutkimuksessamme on mukana 40 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettua, malignia pleuranesteilyä sairastavaa potilasta, joita on hoidettu tunneloitavalla pleurakatetrilla (PleurX, CareFusion, USA). Pleuranesteestä mitattiin katetrin asennusvaiheessa VEGF-pitoisuus ELISA-menetelmällä ja tätä verrattiin elossaoloon ja pleurafuusioon kolmen kuukauden seuranta-ajalla.
Pleurafuusioon päässeillä potilailla havaittiin 1.46-kertaisia VEGF-konsentraatioita muihin verrattuna (P=0.022). Taipumus korkeampiin VEGF-pitoisuuksiin havaittiin myös seuranta-aikana kuolleiden potilaiden joukossa verrattuna eloon jääneisiin potilaisiin, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimustulokset antavat aihetta lisätutkimuksiin pleuranesteen VEGF-määritysten potentiaalista yhtenä ohjaavana tekijänä malignin pleuranesteilyn hoidosta päätettäessä.