Mielenterveyden palveluodotukset perusterveydenhuollossa - tutkimus Suupohjan seutukunnan yhteisöissä
Kähärä, Kirsti (2015)
Kähärä, Kirsti
Tampere University Press
2015
Yleislääketiede - General Practice
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2015-08-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9866-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9866-4
Tiivistelmä
Mielenterveyden ongelmat ovat merkittävä kansanterveyden ongelma sekä Suomessa että Euroopassa. Oireilu ja sairastuminen koskevat niin yksilöä, perhettä kuin lähiyhteisöä. Mielenterveyspalveluiden järjestämisessä erityinen haaste on siinä, että sairastuneen itsensä on sairauden luonteesta johtuen vaikea arvioida tilannettaan ja etsiä asianmukaisia palveluita. Myös yhteisön kulttuuri ja arvot vaikuttavat erittäin paljon halukkuuteen hakeutua hoitoon sekä hoidon jatkumoon ihmisen elämänkaaren aikana.
Tässä kehittämishankkeessa luotiin alueellinen verkostotyömalli perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon mielenterveyspalveluihin ja mielenterveyttä tukeviin palveluihin. Hanke toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla Suupohjan seutukunnan alueella. Mallin toimivuutta arvioitiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle suunnatulla kyselytutkimuksella, joka postitettiin yhteensä 398 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että palveluiden mallintamisella voitiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön mielestä parantaa mielenterveyspalveluiden koettua toimivuutta ja saatavuutta sekä moniammatillista yhteistyötä. Sosiaali- ja terveydenhuollon parantuneen yhteistyön ansiosta mielenterveysoireista kärsivät pääsivät hoitoon oikeaan aikaan ja helpommin.
Mielenterveyshuollon palveluodotuksia tutkittiin kyselytutkimuksessa, joka kohdennettiin kolmelle kohderyhmälle: väestöryhmälle, alueen kunnallisten päättäjien ryhmälle ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöryhmälle (yhteensä n=1791). Kyselylomake sisälsi alueen mielenterveyspalveluita koskevia väittämiä, ja vastaajaa pyydettiin arvioimaan, kuka voi vaikuttaa mielenterveysongelmatapauksissa ja kenellä on näistä vastuu. Lisäksi kyselyssä oli kuvaus neljästä henkilöstä, joilla kaikilla oli mielenterveyteen viittaavia ongelmia. Vastaajan tuli arvioida avuntarpeen kiireellisyyttä ja sitä, mistä oireileva saisi apua palvelujärjestelmässä. Vastaajaa pyydettiin arvioimaan myös tämän henkilökohtaista panosta ja mahdollisuutta auttaa.
Tutkimuksen tulosten mukaan vastuu mielenterveysongelmien hoidosta ja oireilevien auttamisesta kuuluu väestön mielestä ensisijaisesti yhteiskunnalle ja vähemmässä määrin oireilevalle itselleen tai tämän läheisille. Ennaltaehkäisyssä ja hoidossa voivat parhaiten auttaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on käytössään riittävät resurssit. Väestöryhmän edustajat eivät usein osaa pitää kiireellistä reagointia edellyttäviä oirekuvia riittävän kiireellisinä. Väestöryhmän, päättäjäryhmän ja henkilöstöryhmän välille muodostui eroja myös siinä, mikä oirekuva arvioitiin useimmiten kiireelliseksi. Väestön vastauksissa yhteisöllisyys näkyi siinä, että suurin osa vastanneista olisi ollut yhteydessä oireilevan henkilön lähiomaisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän pitää kehittyä ja lisätä vuorovaikutusta ja ymmärrystä väestön, päättäjien ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön välillä.
Tässä kehittämishankkeessa luotiin alueellinen verkostotyömalli perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon mielenterveyspalveluihin ja mielenterveyttä tukeviin palveluihin. Hanke toteutettiin Etelä-Pohjanmaalla Suupohjan seutukunnan alueella. Mallin toimivuutta arvioitiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle suunnatulla kyselytutkimuksella, joka postitettiin yhteensä 398 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että palveluiden mallintamisella voitiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön mielestä parantaa mielenterveyspalveluiden koettua toimivuutta ja saatavuutta sekä moniammatillista yhteistyötä. Sosiaali- ja terveydenhuollon parantuneen yhteistyön ansiosta mielenterveysoireista kärsivät pääsivät hoitoon oikeaan aikaan ja helpommin.
Mielenterveyshuollon palveluodotuksia tutkittiin kyselytutkimuksessa, joka kohdennettiin kolmelle kohderyhmälle: väestöryhmälle, alueen kunnallisten päättäjien ryhmälle ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöryhmälle (yhteensä n=1791). Kyselylomake sisälsi alueen mielenterveyspalveluita koskevia väittämiä, ja vastaajaa pyydettiin arvioimaan, kuka voi vaikuttaa mielenterveysongelmatapauksissa ja kenellä on näistä vastuu. Lisäksi kyselyssä oli kuvaus neljästä henkilöstä, joilla kaikilla oli mielenterveyteen viittaavia ongelmia. Vastaajan tuli arvioida avuntarpeen kiireellisyyttä ja sitä, mistä oireileva saisi apua palvelujärjestelmässä. Vastaajaa pyydettiin arvioimaan myös tämän henkilökohtaista panosta ja mahdollisuutta auttaa.
Tutkimuksen tulosten mukaan vastuu mielenterveysongelmien hoidosta ja oireilevien auttamisesta kuuluu väestön mielestä ensisijaisesti yhteiskunnalle ja vähemmässä määrin oireilevalle itselleen tai tämän läheisille. Ennaltaehkäisyssä ja hoidossa voivat parhaiten auttaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on käytössään riittävät resurssit. Väestöryhmän edustajat eivät usein osaa pitää kiireellistä reagointia edellyttäviä oirekuvia riittävän kiireellisinä. Väestöryhmän, päättäjäryhmän ja henkilöstöryhmän välille muodostui eroja myös siinä, mikä oirekuva arvioitiin useimmiten kiireelliseksi. Väestön vastauksissa yhteisöllisyys näkyi siinä, että suurin osa vastanneista olisi ollut yhteydessä oireilevan henkilön lähiomaisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän pitää kehittyä ja lisätä vuorovaikutusta ja ymmärrystä väestön, päättäjien ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön välillä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]