Trajektorianalyysin soveltaminen tuotantoprosessin muodostaman aineiston mallinnukseen

Abstract

Tämän tutkielman päätavoitteena on tutkia trajektorianalyysin soveltuvuutta reaaliaikaisten prosessien tuottaman ison, miljoonia havaintoja sisältävän pitkittäisaineiston analysointiin. Työn alitutkimuskysymyksenä on selvittää trajektorianalyysin mahdollisuuksia tarjota uusia keinoja tele-operaattorin laajakaistaverkon vikojen vähentämiseen.

Lopputyössä tutkitaan mallin polynomiasteen ja ryhmien lukumäärän valintaa sekä aikasarjan pituuden ja otoksen havaintoyksiköiden lukumäärän vaikutusta trajektorianalyysin tuloksiin. Ryhmien lukumäärän määritys on klassinen trajektorianalyysin probleema, mikä nojautuu vahvasti ainakin tämän aineiston kohdalla toimialatietämykseen. Toisaalta, reaalimaailman automaattisten prosessien näkökulmasta ryhmien lukumäärällä ei ole niin merkitystä, kun ne vain palvelevat asetettuja tavoitteita riittävällä tasolla. Ottamalla aineistosta laadultaan ja kooltaan erilaisia otoksia on mahdollista saada hyvin monenlaisia tuloksia. Havaintoyksiköiden lukumäärä ja valittu aikajänne osoittautuvat ratkaiseviksi tulosten käyttökelpoisuuden muodostumisessa.

Vaikka lukuisten trajektorianalyysien jälkeen tutkittavalle aineistolle ei löydy mallia, jota voisi sellaisenaan hyödyntää tuotantotarkoituksiin, analyysien tuloksena saadaan lisätietoa laajakaistaverkon liittymien reaaliaikaisesta toiminnasta ja vikaantumisiin johtavista kehityskuluista. Pääsyy hyvän ennakoinnissa hyödynnettävän mallin puuttumiselle lienee siinä, että tiketöitymiseen johtavat syyt eivät vaikuta riittävällä tasolla ryhmittymiseen ainakaan mallinnukseen valittu- jen neljän muuttujan avulla. Kuitenkin, kun trajektorianalyysillä tarkastellaan pelkästään tiketillisiä tai tiketittömiä liittymiä, huomataan niiden kehityskuluissa selkeitä eroavuuksia. Erityisesti korostuu myötäsuunnan vaimennuksen rooli katkaistuilla aineistoilla; tiketittömillä kaikkien ryhmien myötäsuunnan vaimennukset ovat vakioarvoiset, kun tiketillisillä mikään niistä ei ole vakio.

Laajakaistaliittymien reaaliprosessit ovat kompleksisia syy- ja seuraussuhteineen, eivätkä yksinkertaiset yksittäiseen arvoon liittyvät kriittisen rajan tarkastelut tai peräkkäisten tapahtumien perusteella tehtävät päättelyt ole osoittautuneet riittävän tarkoiksi. Vianhallinnan laadunkehittä- minen on jatkuvaa työtä ja aika näyttää, onko trajektorianalyysillä siihen muuta annettavaa kuin tietämyksen lisääjän rooli. Lopputyön tulosten perusteella menetelmän käytettävyys sovellusalueella on haasteellinen jo senkin takia, että kohteena olevaa laajaa aineistoa voidaan tarkastella vain paloittain. Vaikka sopiva malli löytyisikin jollakin osa-alueella, on epäselvää, toimisiko se yleisemminkin kyseisellä teknologialla, jotta automatisointia voisi lopulta hyödyntää. Lopputyön tulosten perusteella voi kuitenkin todeta, että trajektorianalyysillä on potentiaalia reaaliaikaisten prosessien mallintamisessa.