Energiayritysten strategiset päästökauppaa koskevat päätökset
Koski-Sipilä, Merja (2015)
Koski-Sipilä, Merja
2015
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-07-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507312201
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507312201
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, miten Euroopan unionin päästökauppa on vaikuttanut yritysten strategiseen päätöksentekoon, ja miksi sillä on ollut tällainen vaikutus. Ilmastonmuutos näkyy väistämättä myös yritystoiminnassa esimerkiksi sääntelyn lisääntymisenä. Euroopan unionin päästökauppa on tällaisen sääntelyn merkittävä muoto. Päästökauppa luo päästöille hinnan, jonka tarkoitus on ohjata kustannustehokkaisiin päästövähennyksiin. Samalla päästökaupan tavoitteena on lisätä innovaatioita. Päätöksenteko on se tekijä, jonka kautta Euroopan unionin päästökauppa voi muuntua päästövähennyksiksi, innovaatioiksi ja investoinneiksi.
Päästökauppa perustuu teoreettisesti käsitykseen täydellisen rationaalisesta päätöksentekijästä. Samaan käsitykseen nojaa myös johdon laskentatoimen perinteinen keinovalikoima. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin lähdetty siitä oletuksesta, ettei tällainen rationaalisuus ole mahdollista. Tämän oletetaan pätevän erityisesti strategisiin päästökauppaan liittyviin päätöksiin, sillä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttaviin ympäristökysymyksiin liittyy erityistä epävarmuutta. Yksi merkittävä epävarmuuden lähde on juuri sääntely, joka saattaa muuttaa nykyisiä ulkoisia kustannuksia sisäisiksi kustannuksiksi, kuten päästökauppa on tehnyt.
Tutkimus on laadullinen, toiminta-analyyttinen monitapaustutkimus, jonka kohdeyritykset ovat energia-alan yrityksiä. Tutkimuksen aineisto on kerätty pääosin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa pyritään analyyttiseen yleistämiseen, jossa kohdetapauksia verrataan teoriaan, ja näin joko vahvistetaan tai muokataan sitä. Tämän mahdollistamiseksi kohdeyritykset on valittu siten, että ne ovat samankaltaisia päästömääriltään ja asiakaskunniltaan, mutta eroavat valituilta osin. Erot liittyvät viimeaikaisiin investointeihin, käytettyihin polttoaineisiin ja omistuspohjaan.
Tutkimustulosten perusteella päästöoikeuksiin liittyvissä strategisissa päätöksissä painavat monet tekijät, joiden joukossa päästökauppa lähinnä kasvattaa epävarmuutta ja on yksi tekijä lisäämässä uusiutuvien polttoaineiden houkuttelevuutta. Kantavana teemana kaikissa strategisissa päästöoikeuksiin liittyvissä päätöksissä oli riskien jakaminen ja poistaminen. Silti vaikuttaa siltä, ettei päästöoikeuksiin liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia ole riittävästi huomioitu niiden matalan nykyhinnan ja ilmaisjaon takia. Tutkimus osoittaa, että epävarmuuden käsittelemiseen päätöksenteossa tarvitaan nykyistä parempia välineitä. Johdon laskentatoimella on mahdollisuus tällaisten välineiden kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen.
Päästökauppa perustuu teoreettisesti käsitykseen täydellisen rationaalisesta päätöksentekijästä. Samaan käsitykseen nojaa myös johdon laskentatoimen perinteinen keinovalikoima. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin lähdetty siitä oletuksesta, ettei tällainen rationaalisuus ole mahdollista. Tämän oletetaan pätevän erityisesti strategisiin päästökauppaan liittyviin päätöksiin, sillä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttaviin ympäristökysymyksiin liittyy erityistä epävarmuutta. Yksi merkittävä epävarmuuden lähde on juuri sääntely, joka saattaa muuttaa nykyisiä ulkoisia kustannuksia sisäisiksi kustannuksiksi, kuten päästökauppa on tehnyt.
Tutkimus on laadullinen, toiminta-analyyttinen monitapaustutkimus, jonka kohdeyritykset ovat energia-alan yrityksiä. Tutkimuksen aineisto on kerätty pääosin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa pyritään analyyttiseen yleistämiseen, jossa kohdetapauksia verrataan teoriaan, ja näin joko vahvistetaan tai muokataan sitä. Tämän mahdollistamiseksi kohdeyritykset on valittu siten, että ne ovat samankaltaisia päästömääriltään ja asiakaskunniltaan, mutta eroavat valituilta osin. Erot liittyvät viimeaikaisiin investointeihin, käytettyihin polttoaineisiin ja omistuspohjaan.
Tutkimustulosten perusteella päästöoikeuksiin liittyvissä strategisissa päätöksissä painavat monet tekijät, joiden joukossa päästökauppa lähinnä kasvattaa epävarmuutta ja on yksi tekijä lisäämässä uusiutuvien polttoaineiden houkuttelevuutta. Kantavana teemana kaikissa strategisissa päästöoikeuksiin liittyvissä päätöksissä oli riskien jakaminen ja poistaminen. Silti vaikuttaa siltä, ettei päästöoikeuksiin liittyviä uhkia ja mahdollisuuksia ole riittävästi huomioitu niiden matalan nykyhinnan ja ilmaisjaon takia. Tutkimus osoittaa, että epävarmuuden käsittelemiseen päätöksenteossa tarvitaan nykyistä parempia välineitä. Johdon laskentatoimella on mahdollisuus tällaisten välineiden kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen.