Vientikaupan luottoriskin minimointi maksujärjestelyillä

Abstract

Kansainvälinen kauppa on kautta historian pitänyt sisällään enemmän riskejä kuin kotimaan rajojen sisällä käyty kauppa. Aikaisemmin ulkomaisesta asiakkaasta oli huomattavan paljon hankalampi saada tietoa, joten kauppasuhteet perustuivat henkilökohtaisiin tapaamisiin ja toistensa tuntemiseen. Nykypäivänä kaupankäynti on nopeutunut siinä määrin, ettei vastaavanlaiseen pitkäjänteiseen toimintaan ja henkilökohtaisiin kauppasuhteisiin ole mahdollisuutta. Jollei asiakas saa hyödykettä sinulta, ostaa se sen joltain muulta. Logistiikan kehittyminen on tuonut markkina-alueet lähemmäksi toisiaan ja näin mahdollistanut entistä globaalimmat markkinat. Nämä tekijät ovat johtaneet siihen, että kansainvälinen kauppa on täysin arkipäivää tänä päivänä. Toisin sanoen riskit kansainvälisessä kaupassa ovat pienentyneet, mutta kauppatapahtumien määrä on kasvanut siinä määrin, että vientikaupan riskeihin törmätään entistä useammin.

Kaikki liiketoiminta sisältää riskiä, eikä liikevoittoa tavoittelevan yrityksen ole järkevää yrittää poistaa sitä kokonaan, koska riskin siirtäminen jonkun toisen osapuolen kannettavaksi aiheuttaa järjestäen kustannuksia. Yrityksen tulisi kyetä arvioimaan omat voimavaransa ja johtaa siitä oma riskinkantokykynsä. Riskit, joita yritys ei koe kykenevänsä itse kantamaan voidaan siirtää muiden vastuulle. Tässä työssä keskitytään yrityksen luottoriskiin ja siihen, miten viejäyritys kykenee jo kauppasopimusta laadittaessa minimoimaan oikeustoimesta syntyvää luottoriskiä ja näin turvaamaan kaupasta syntyvät saatavansa.

Luottoriski rakentuu monesta komponentista, joista yksi on asiakkaan kotimaa. Työssä analysoidaan Suomen yleisimpien vientikohteiden taloudellista ja poliittista tilannetta, pankkisektorin toimivuutta, valuuttakurssien käyttäytymistä ja monia muita kriteereitä, joilla on merkitystä kyseisessä maassa toimivan yrityksen maksukykyyn. Näiltä luottoriskin komponenteilta voidaan suojautua eri maksujärjestelyillä, joilla saadaan joko aikaistettua maksusuoritusta tai asiakkaalta vakuus, joka perusteella maksukyvyttömyyden realisoituessa kaupasta syntyvää saatavaa voidaan vaatia kolmannelta osapuolelta.

Maksujärjestelyistä esitellään riskin minimoinnin ja kustannustehokkuuden kannalta optimaalisimmat, ja analysoidaan näiden käytettävyyttä Suomen yleisimpiin vientikohteisiin tavoitteena löytää kulloiseenkin maahan luottoriskin minivoiva, liiketoiminnallisesti järkevä maksujärjestely.