Kirjallinen tutkintasuunnitelmakäytäntö asiakasvaikuttavuuden ja työntekijöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksessa tarkastelen, miten poliisin talousrikostutkinnassa käytössä oleva kirjallinen tutkintasuunnitelmakäytäntö on syntynyt ja miten julkishallinnon kehittämispolitiikan periaatteet ilmenevät kirjallisessa tutkintasuunnitelmakäytännössä. Lisäksi tutkin talousrikostutkimusyksiköiden työntekijöiden käsityksiä siitä, miten nämä periaatteet ilmenevät heidän työssään ja miten kirjallinen tutkintasuunnitelmakäytäntö edistää talousrikostutkintaprosessin asiakassuuntautuneisuutta ja työntekijöiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Lopuksi pohdin sitä, miten tutkintasuunnitelmakäytäntö hallinnollisena innovaationa voi edistää talousrikostutkintatyön kokonaislaatua; tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.

Tarkastelin kirjallista tutkintasuunnitelmaa kahdella eri tasolla: poliittis-hallinnollisena kehittämispolitiikan välineenä ja käytäntönä sekä työntekijöiden toimintana. Poliittis-hallinnollista käytäntöä lähestyin rationaaliseen perinteeseen nojaavan politiikka-analyysin keinoin. Aineisto muodostui hallintotieteellisen ja työpoliittisen alan tieteellisistä julkaisuista, jotka käsittelivät julkishallinnon kehittämispolitiikkaa ja poliisitoiminnan kehittämistä. Työntekijöiden näkökulmaa tutkin kyselytutkimuksen keinoin. Talousrikostutkintayksilöiden jäsenten vastauksia analysoin tilastotieteellisin menetelmin (korrelaatiotarkastelut ja ristiintaulukoinnit).

Tutkimus osoittaa, että julkishallinnon kehittämisessä henkilöstön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet lisäävät kehittämistoiminnan – tässä kirjallisen tutkintasuunnitelman – onnistumisen mahdollisuuksia.. Toiminnallisuuden korostaminen lisäisi kehittämispoliittisten toimien vaikuttavuutta rakenteiden muuttamisen ja uudistamisen sijaan. Painottamalla toiminnallisuutta kehitetään myös verkostomaista prosessiajattelua.

Tutkimuksen perusteella tutkintasuunnitelmakäytäntö luo pohjaa verkosto- ja prosessiajattelulle poliisin ja syyttäjän välisessä yhteistyössä. Organisaatiorajat ylittävissä prosesseissa vastuu prosessista, asiakkaan tarpeiden tunnistaminen sekä asiakkaan asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen ovat merkittäviä yhteistyötä parantavia tai sitä heikentäviä organisaatioiden välisiä solmukohtia.

Tutkintasuunnitelmakäytäntö näyttäytyi tutkimuksessa keinona kehittää rikosprosessia ja edistää osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä asiakassuuntautuneisuutta. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että tutkintasuunnitelmakäytännön avulla on myös mahdollista parantaa talousrikostutkintatyön kokonaislaatua (tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta). Tutkimus myös vahvistaa käsitystä siitä, että julkishallinnossa on edelleen vähän keinoja mitata viranomaistyön laatua, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.