Tarvittaessa työhön kutsuttavan työntekijän oikeudellinen asema

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on niin kutsutulla nollasopimuksella työskentelevän henkilön oikeudellinen asema. Tutkielma on pääasiassa lainopillinen, eli tutkielmassa on tarkoitus selvittää ja systematisoida tarkasteltavan aiheen kannalta olennaisen voimassa olevan oikeuden sisältöä. Lisäksi tutkielman kahdessa viimeisessä luvussa tuodaan esiin aiheen ympärillä käytyä poliittista keskustelua sopimuskäytännön ja lainsäädännön yhteensovittamisen haasteiden kuvaamiseksi sekä perusteltujen kannanottojen esittämiseksi de lege ferenda. Lainsäädäntö ja sopimuskäytäntö pyritään tuomaan tutkielmassa esiin rinnakkain, jotta kannanotot mahdollisista sääntely muutoksista olisivat mahdollisimman perusteltuja ja vastaisivat työelämän tarpeisiin.

Aihe on ajankohtainen työoikeuden alaan liittyvien muutossuuntien vuoksi. Työsuhteet ovat kasvavassa määrin muuttuneet perinteisestä kokopäiväisestä, toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta kohti epätyypillisiä työsopimussuhteita, mikä asettaa uusia haasteita lainsäädännön ja työsopimuskäytännön yhteensovittamiselle. Käytännön työelämässä syntyneellä nollatyösopimuksella tarkoitetaan sellaista työsopimusta, jossa ei ole määritelty säännöllistä työaikaa. Nollasopimuksia solmitaan sekä toistaiseksi voimassa olevina että määräaikaisina, joten keskimääräistä työaikaa koskevan ehdon ohella nollasopimusten sisällön selvittämisessä keskiössä on työsopimuksen voimassaoloaika sekä siitä seuraavat erot koko työsuhteessa.

Lainsäädäntö ei ole ainoa normilähde, joka sääntelee työsuhteen ehtoja. Siten voimassa olevan oikeuden sisällön ohella tutkielmassa perehdytään myös muihin työsuhteen ehtoja määrittäviin normilähteisiin sekä niiden väliseen hierarkiaan. Lisäksi pureudutaan työoikeudellisen sääntelyn taustalla vaikuttaviin oikeudellisiin periaatteisiin, jotka vaikuttavat sekä työoikeuden sisältöön että sen tulkintaan. Yksittäisen työsuhteen ehtojen määräytyminen perustuu aina kokonaisharkintaan. Tavoitteena tutkielmassa on selvittää tällaisen niin kutsutun nollasopimuksen käytön edellytyksiä.

Tarvittaessa työhön kutsuttavan työntekijän oikeudellisen nykyaseman selvitystyön jälkeen tehdään katsaus nollasopimuskäytäntöihin ja niitä koskevaan julkiseen keskusteluun. Tavoitteena on tämän jälkeen sekä oikeustila että käytännön sopimustoiminta huomioiden esittää perusteltuja kannanottoja siitä, onko nykysääntely tutkimuskohteena olevan sopimustyypin osalta riittävää, vai tulisiko sääntelyä täydentää tai muuttaa, jotta sillä saavutettaisiin työlainsäädännön taustalla vaikuttavat tavoitteet muun muassa heikomman osapuolen suojelusta sekä tasapuolisesta kohtelusta työelämässä.