Työntekijän opintovapaaoikeus ja opintovapaan myöntämisedellytykset de lege ferenda
Lavonen, Sanna (2015)
2015
Yritysjuridiikka - Business Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507272153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507272153
Tiivistelmä
Tutkimuksen keskiössä on työntekijän opintovapaaoikeus. Tutkielmassa kartoitetaan opintovapaajärjestelmän uudistustarpeita vapaan myöntämisedellytysten osalta ja peilattuna epätyypillisiin työsuhteisiin sekä muuttuneisiin työelämän rakenteisiin. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa opintovapaaoikeuden muodostavat termit: päätoiminen työsuhde, pääasiallinen toimeentulo sekä työsuhteen kesto useammassa jaksossa. Lisäksi analysoidaan opintovapaa-lain soveltamisalaa. Tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen.
Opintovapaajärjestelmä on vanhentunut eikä nykymuotoisena vastaa työelämän tarpeisiin. Vapaan myöntämisen edellytyksinä olevat käsitteet kaipaavat selkeytystä ja nykyaikaistamista. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää näitä myöntämiskriteerejä. Tämä tehdään systematisoimalla opintovapaan normiympäristöä, tekemällä perusteltuja tulkintakannanottoja nykylainsäädännön käsitteistöstä, pohtimalla opintovapaata käytännön työelämän kautta sekä esittämällä edellisiin perustuen ratkaisusuosituksia siitä, miten opintovapaan myöntämisedellytyksiä tulisi de lege ferenda (tulevan lain kannalta) uudistaa tai muuttaa.
Kahden vuoden opintovapaa myönnetään työntekijälle, jonka päätoiminen työsuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa vähintään vuoden. Edelleen työsuhde katsotaan päätoimiseksi, jos siitä saadaan pääasiallinen elatus. Tulkintaa ohjaavan oikeuskäytännön puuttuessa on näistä tulkinnanvaraisiksi tutkielmassa osoitetuista käsitteistä tehtävä tulkintoja ennen niiden uudistustarpeiden arviointia. Tehdyt tulkinnat on pohjattu olemassa oleviin oikeuslähteisiin, joista mainittakoon opintovapaalain lisäksi laki aikuiskoulutustuesta, työ- ja virkaehtosopimukset, lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä viranomaislähteet.
Tulkintojen ja käytännön tarkastelun perusteella tutkielmassa esitetään vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla opintovapaan myöntämisenedellytykset saataisiin kummankin työsuhteen osapuolen kannalta mahdollisimman selkeiksi. Vaihtoehdoista on valittu tulevan lain kannalta kehityssuuntia jokaisen tulkinnanvaraisen käsitteen osalta. Suosituksilla on pyritty sellaiseen kokonaisuuteen, jotka vaativat lainsäätäjältä mahdollisimman vähän toimenpiteitä toteutuksen kannalta ja jotka noudattavat eri työntekijäryhmien tasapuolisen kohtelun periaatteita.
Opintovapaajärjestelmä on vanhentunut eikä nykymuotoisena vastaa työelämän tarpeisiin. Vapaan myöntämisen edellytyksinä olevat käsitteet kaipaavat selkeytystä ja nykyaikaistamista. Tutkielman tavoitteena on selkeyttää näitä myöntämiskriteerejä. Tämä tehdään systematisoimalla opintovapaan normiympäristöä, tekemällä perusteltuja tulkintakannanottoja nykylainsäädännön käsitteistöstä, pohtimalla opintovapaata käytännön työelämän kautta sekä esittämällä edellisiin perustuen ratkaisusuosituksia siitä, miten opintovapaan myöntämisedellytyksiä tulisi de lege ferenda (tulevan lain kannalta) uudistaa tai muuttaa.
Kahden vuoden opintovapaa myönnetään työntekijälle, jonka päätoiminen työsuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa vähintään vuoden. Edelleen työsuhde katsotaan päätoimiseksi, jos siitä saadaan pääasiallinen elatus. Tulkintaa ohjaavan oikeuskäytännön puuttuessa on näistä tulkinnanvaraisiksi tutkielmassa osoitetuista käsitteistä tehtävä tulkintoja ennen niiden uudistustarpeiden arviointia. Tehdyt tulkinnat on pohjattu olemassa oleviin oikeuslähteisiin, joista mainittakoon opintovapaalain lisäksi laki aikuiskoulutustuesta, työ- ja virkaehtosopimukset, lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä viranomaislähteet.
Tulkintojen ja käytännön tarkastelun perusteella tutkielmassa esitetään vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla opintovapaan myöntämisenedellytykset saataisiin kummankin työsuhteen osapuolen kannalta mahdollisimman selkeiksi. Vaihtoehdoista on valittu tulevan lain kannalta kehityssuuntia jokaisen tulkinnanvaraisen käsitteen osalta. Suosituksilla on pyritty sellaiseen kokonaisuuteen, jotka vaativat lainsäätäjältä mahdollisimman vähän toimenpiteitä toteutuksen kannalta ja jotka noudattavat eri työntekijäryhmien tasapuolisen kohtelun periaatteita.