Kuvaajan ja kuvattavan kohtaaminen : valokuvaajien kokemuksia henkilökuvaamisesta

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kuvaajan ja kuvattavan välistä kohtaamista henkilökuvaustilanteessa. Tarkastelun keskiössä on kuvaustilanne, jossa kuvattava tietää tulevansa kuvatuksi, ja molemmat osapuolet työskentelevät lähtökohtaisesti yhteisen päämäärän eteen. Olen kiinnostunut kohtaamisen sosiaalisesta ulottuvuudesta, ja tarkastelenkin tilanteen dynamiikkaa sosiaalisen vuorovaikutuksen, luottamuksen, vallan ja katseen näkökulmista. Aineisto on kerätty teemahaastattelemalla kuutta henkilökuvaukseen erikoistunutta valokuvaajaa, joista viisi työskentelee journalismin parissa ja yksi on taidevalokuvaaja. Kaikilla kuvaajilla on useiden vuosien, toisilla jopa vuosikymmenten, kokemus henkilökuvaamisesta. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla ja lähilukemalla se teoreettisten käsitteiden näkökulmasta.

Tutkielman viitekehyksenä on journalismin henkilöityminen, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisiä­ käytetään lehtijuttujen lähteenä yhä enemmän. Vaikeitakin asioita käsitellään ihmisten kautta. Henkilöityminen liitetään kepeään journalismiin, mutta sen avulla vaikeatkin asiat tulevat helpommin ymmärrettäviksi ja lähemmäs lukijaa. Henkilökuvat ovat erityisesti aikakauslehtien keskeistä sisältöä, ja niillä vahvistetaan lehden visuaalista identiteettiä. Nykyään aikakauslehtien henkilökuvia estetisoidaan aiempaa enemmän realismin kustannuksella. Kuvilla tähdätään luonnollisuuteen, mutta tilanteet ovat järjestettyjä ja estetiikka tarkkaan mietittyä. Tämä on vastakkaista kuvajournalismin ihanteelle, jossa kuvat löydetään todellisesta elämästä.

Tutkielman läpi leikkaa myös valokuvateoreettinen näkökulma, jossa piirretään rajaa muotokuvan ja henkilökuvan määritelmien välille. Molempia käytetään aikakauslehtien sivuilla, ja niiden voidaankin sanoa olevan kontekstiinsa sidottua kuvajournalismia. Muotokuvan nähdään kuvastavan kohteensa pidemmän ajan olemusta positiivisella tavalla, kun taas henkilökuva on yleistävämpi ja hetkellisempi tulkinta ihmisestä.

Haastatteluiden perusteella voi todeta, että kuvaajat pitävät henkilökuvauksia työorientoituneina kohtaamisina, joissa tasapainotellaan visuaalisuuden ja sosiaalisuuden kanssa. Kuva on aina tapaamisen motiivi. Kuvaajat ovat aidosti kiinnostuneita kohteistaan, pyrkivät yhteistyöhön heidän kanssaan sekä tasa-arvoiseen kohtaamiseen ja hyvään tunnelmaan korostamatta omaa valtaansa. Kuitenkin, kuvaaja on viime kädessä se, joka määrää, ja intensiivinenkin yhteys kuvattavan kanssa on vain hetkellinen.