Mieli kuvittaa kuulemansa : sanat ja kuvat musiikin havainnollistamisen välineinä
Oksa, Antti (2015)
2015
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507202141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507202141
Tiivistelmä
Tutkielmani aihe on musiikin käsitteellistäminen ja havainnollistaminen. Työn tarkoitus on selvittää, millä tavoin kahteen eri ryhmään (lapset ja aikuiset) jaetut länsimaisen kulttuurin ihmiset kuvaavat kuulemaansa musiikkia? Vastaan kysymykseen etsimällä keräämästäni aineistosta eri tapoja, joilla ihminen käsitteellistää musiikkia, hahmottaa kuulemaansa ääntä ja sanoittaa tai kuvittaa omaa tulkintaansa musiikista.
Tutkimukseni perusta on aineistolähtöinen analyysi, jossa lähden liikkeelle keräämästäni aineistosta, sen kvalitatiivisesta analyysistä ja kahden eri ryhmän tulosten vertailusta. Tutkimukseni pääpaino on keräämässäni aineistossa, mikä tarkoittaa sitä, että analyysimetodi tai analyysin työkalut eivät ole ennalta määrättyjä. Näen aineistoni osana ihmisen tapaa havainnollistaa kuulemaansa kappaletta ja sen musiikillista materiaa, eli soivaa ainesta. Aineiston sanavalinnat ja piirrokset ovat niitä käsitteitä ja merkityksiä, joita aineistoni tuottaneet henkilöt musiikille antoivat. Analysoin aineistoa luokittelemalla ja vertailemalla sitä aiheesta aiemmin tehtyyn tutkimukseen.
Käytän analyysissä hyväkseni 1980- ja 1990 -luvuilla tehtyä tutkimusta siitä, kuinka ihminen hahmottaa, käsitteellistää ja luokittelee jotakin ympäröivän todellisuuden osaa, kuten musiikkia. Tätä kysymystä lähestyn musiikin kognitioita tutkivan Rita Aiellon (1994) sekä laajemmin käsitteellistämistä ja luokittelua tutkivan George Lakoffin (1987) tutkimusten avulla. Tutkin analyysissäni musiikin käsitteellistämistä myös arvottamisen, mielikuvien selittämisen ja semiotiikan näkökulmasta. Näitä näkökulmia työssäni edustavat Steven Feldin (2005) ja Philip Taggin (2012) tutkimukset. Edellä esittelemäni teoriakirjallisuuden yhteinen hakusana on moniaistisuus, jolla tarkoitan sitä, kuinka yhtä asiaa havainnoidaan useilla eri aisteilla. Aistiminen, joka muuttuu tulkinnan jälkeen käsitteellistämiseksi, on siis se musiikin hahmottamisen ketju, jota tässä työssä pyrin selvittämään.
Keskeisimmät musiikin hahmottamisen tavat, jotka löysin aineistostani ovat kappaleiden arvottaminen, kuulemansa saundin kuvailu kulttuuristen konventioiden avulla, musiikin aiheuttamien emootioiden käsitteellistäminen sekä kommunikaatio soivan aineksen kanssa. Aikaisemmissa tutkimuksissa nimettyjä ihmisen keinoja tähän hahmottamiseen ovat äänimetaforat ja musiikin yhdistäminen esimerkiksi liikkeeseen, ruumiillisuuteen, emootioihin tai luontoon. Näiden tulosten myötä tiedämme taas hiukan enemmän siitä, mitä musiikista voidaan sanoa tai miten musiikkia voidaan selittää, hahmottaa ja käsitteellistää.
Tutkimukseni perusta on aineistolähtöinen analyysi, jossa lähden liikkeelle keräämästäni aineistosta, sen kvalitatiivisesta analyysistä ja kahden eri ryhmän tulosten vertailusta. Tutkimukseni pääpaino on keräämässäni aineistossa, mikä tarkoittaa sitä, että analyysimetodi tai analyysin työkalut eivät ole ennalta määrättyjä. Näen aineistoni osana ihmisen tapaa havainnollistaa kuulemaansa kappaletta ja sen musiikillista materiaa, eli soivaa ainesta. Aineiston sanavalinnat ja piirrokset ovat niitä käsitteitä ja merkityksiä, joita aineistoni tuottaneet henkilöt musiikille antoivat. Analysoin aineistoa luokittelemalla ja vertailemalla sitä aiheesta aiemmin tehtyyn tutkimukseen.
Käytän analyysissä hyväkseni 1980- ja 1990 -luvuilla tehtyä tutkimusta siitä, kuinka ihminen hahmottaa, käsitteellistää ja luokittelee jotakin ympäröivän todellisuuden osaa, kuten musiikkia. Tätä kysymystä lähestyn musiikin kognitioita tutkivan Rita Aiellon (1994) sekä laajemmin käsitteellistämistä ja luokittelua tutkivan George Lakoffin (1987) tutkimusten avulla. Tutkin analyysissäni musiikin käsitteellistämistä myös arvottamisen, mielikuvien selittämisen ja semiotiikan näkökulmasta. Näitä näkökulmia työssäni edustavat Steven Feldin (2005) ja Philip Taggin (2012) tutkimukset. Edellä esittelemäni teoriakirjallisuuden yhteinen hakusana on moniaistisuus, jolla tarkoitan sitä, kuinka yhtä asiaa havainnoidaan useilla eri aisteilla. Aistiminen, joka muuttuu tulkinnan jälkeen käsitteellistämiseksi, on siis se musiikin hahmottamisen ketju, jota tässä työssä pyrin selvittämään.
Keskeisimmät musiikin hahmottamisen tavat, jotka löysin aineistostani ovat kappaleiden arvottaminen, kuulemansa saundin kuvailu kulttuuristen konventioiden avulla, musiikin aiheuttamien emootioiden käsitteellistäminen sekä kommunikaatio soivan aineksen kanssa. Aikaisemmissa tutkimuksissa nimettyjä ihmisen keinoja tähän hahmottamiseen ovat äänimetaforat ja musiikin yhdistäminen esimerkiksi liikkeeseen, ruumiillisuuteen, emootioihin tai luontoon. Näiden tulosten myötä tiedämme taas hiukan enemmän siitä, mitä musiikista voidaan sanoa tai miten musiikkia voidaan selittää, hahmottaa ja käsitteellistää.