Viiden tähden harrastus : tekijöiden näkökulmia palkattomaan työhön suomalaisessa musiikkilehdistössä
Airaksinen, Annastiina (2015)
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507202139
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507202139
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa ääneen pääsevät palkatta journalismin parissa työskentelevät. Musiikkijourna-lismin yhden tekijäryhmän – levyarvioita musiikkilehtiin kirjoittavien – näkemysten kautta valotan palkattoman työn luonnetta ja roolia suomalaisen journalismin muutoksessa olevalla kentällä. Tee-mahaastatteluin kerätyn aineiston avulla asetelma 2010-luvulla näyttäytyy tekijöiden suunnasta.
Musiikkijournalismi ja nimenomaisesti levyarvioiden kirjoittaminen toimivat tutkielmassa esimerkki-nä journalistisen alan vääristyneistä palkkauskäytännöistä ja työn lisääntyneestä epävarmuudesta. Maailmalla on huomattu, että palkattomasta tai alipalkatusta työstä on tullut pakko monille luovan alan työntekijöille. Pitkään jatkuessaan tällä on yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta alan ylei-seen palkkaukseen. Tutkimuksen haastateltavat kuitenkin korostavat työstä nauttimista. Suurelle osaa haastatelluista journalistinen ura tai työuran edistäminen ei ole lähtökohtana palkattoman työn teolle. Haastateltavat kokevat tekemisensä luovaksi harrastukseksi, jonka avulla voi kehittää itseään. Alalle vetää kiinnostus musiikkiin ja halu tehdä osansa musiikkikulttuurin edistämiseksi.
Rocklehdistölle levyarvioiden teko palkatta tuntuu olevan itsestään selvä normi, jonka myös haasta-teltavani olivat omaksuneet, mutta jonka julkilausuttu perusteleminen osoittautui vaikeaksi. Palkat-toman työn käytänteissä voi nähdä jäänteitä rockjournalismin syntyajoilta. Rocklehdet ponnistivat fanzineista, jotka silloin tehtiin ja tehdään edelleen palkattomana työnä.
Rocklehdet ovat Suomessa keskittyneet yhden yhtiön omistukseen. Musiikkijournalismin läheisin yhteistyökumppani, musiikkibisnes, hakee uusia uomia selviytyäkseen. Tässä tilanteessa palkattoman työntekijän asema on heikko. Internetin myötä kuka tahansa voi olla rockkriitikko. Kun tähän lisää musiikkijournalismin kriisin, tilanne muistuttaa rockjournalismin murrosta 1970–1980-luvulla. Uutta on jälleen syntymässä, mutta samalla tietyt asenteet ja käytännöt näyttävät jatkuvan sitkeästi.
Tutkielma sijoittuu journalistisen työn sekä musiikkijournalismin tutkimuksen kentälle. Teemahaas-tattelujen analyysi toteutetaan aineistolähtöisesti havaintoja ja tulkintoja aiempaan tutkimukseen pit-kin matkaa suhteuttaen. Tarkastelun kohteina ovat mennyt, nykyinen sekä tuleva rocklehdistö ja -kriitikkous sekä niiden juuret vapaaehtoisessa tekemisessä.
Musiikkijournalismi ja nimenomaisesti levyarvioiden kirjoittaminen toimivat tutkielmassa esimerkki-nä journalistisen alan vääristyneistä palkkauskäytännöistä ja työn lisääntyneestä epävarmuudesta. Maailmalla on huomattu, että palkattomasta tai alipalkatusta työstä on tullut pakko monille luovan alan työntekijöille. Pitkään jatkuessaan tällä on yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta alan ylei-seen palkkaukseen. Tutkimuksen haastateltavat kuitenkin korostavat työstä nauttimista. Suurelle osaa haastatelluista journalistinen ura tai työuran edistäminen ei ole lähtökohtana palkattoman työn teolle. Haastateltavat kokevat tekemisensä luovaksi harrastukseksi, jonka avulla voi kehittää itseään. Alalle vetää kiinnostus musiikkiin ja halu tehdä osansa musiikkikulttuurin edistämiseksi.
Rocklehdistölle levyarvioiden teko palkatta tuntuu olevan itsestään selvä normi, jonka myös haasta-teltavani olivat omaksuneet, mutta jonka julkilausuttu perusteleminen osoittautui vaikeaksi. Palkat-toman työn käytänteissä voi nähdä jäänteitä rockjournalismin syntyajoilta. Rocklehdet ponnistivat fanzineista, jotka silloin tehtiin ja tehdään edelleen palkattomana työnä.
Rocklehdet ovat Suomessa keskittyneet yhden yhtiön omistukseen. Musiikkijournalismin läheisin yhteistyökumppani, musiikkibisnes, hakee uusia uomia selviytyäkseen. Tässä tilanteessa palkattoman työntekijän asema on heikko. Internetin myötä kuka tahansa voi olla rockkriitikko. Kun tähän lisää musiikkijournalismin kriisin, tilanne muistuttaa rockjournalismin murrosta 1970–1980-luvulla. Uutta on jälleen syntymässä, mutta samalla tietyt asenteet ja käytännöt näyttävät jatkuvan sitkeästi.
Tutkielma sijoittuu journalistisen työn sekä musiikkijournalismin tutkimuksen kentälle. Teemahaas-tattelujen analyysi toteutetaan aineistolähtöisesti havaintoja ja tulkintoja aiempaan tutkimukseen pit-kin matkaa suhteuttaen. Tarkastelun kohteina ovat mennyt, nykyinen sekä tuleva rocklehdistö ja -kriitikkous sekä niiden juuret vapaaehtoisessa tekemisessä.