Puolustushallinnon materiaalihankinnan tehokkuus
Silvennoinen, Tero (2015)
2015
Taloustiede - Economics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507202137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507202137
Tiivistelmä
Suomen valtion talousahdingon, alati kallistuvan puolustusmateriaalin ja Euroopan kiristyneen turvallisuustilanteen ristipaineessa on puolustushallinto joutunut tekemään suuria muutoksia toimintansa tehostamiseksi. Puolustusvoimauudistuksessa vuosina 2012–2014 toteutettiin yksi Puolustusvoimien suurimmista rauhanajan organisaatiomuutoksista. Muutoksella tavoiteltiin säästöjä toiminnan menoihin, jotka ovat edustaneet perinteisesti kolmasosaa Suomen puolustusbudjetista. Tehostamistoimien jälkeen herää kysymys, miten tehokkaasti loppuosa rahoituksesta käytetään.
Tässä tutkielmassa arvioidaan vallitsevaa Puolustusvoimien tilannetta taloudelliselta kannalta ja pyritään tunnistamaan puolustushallinnon materiaalihankintoihin liittyviä tehostamiskohteita. Tutkielman alkupuolella esitellään Suomessa käytetyn sotatalouden käsitteen sisältöä ja maailmalla vakiintuneen, mutta Suomessa kohtuullisen tuntemattoman maanpuolustuksen taloustieteen sovelluksia sekä näiden kahden käsitteen välistä suhdetta. Talousteoreettisista ajatuksista käsitellään tarkemmin organisaation tehokkuuteen vaikuttavia ilmiöitä, periaatteita ja kustannustehokkuuden arviointiin soveltuvia menetelmiä.
Empiriaa edustavassa tutkielman osassa tuodaan julki puolustushallinnon ajattelu- ja menettelytapoja. Niitä hallitsevat paitsi byrokraattinen käyttäytyminen, myös vaikeus nähdä puolustushallinnon materiaalihankkeita investointeina. Ajattelua rajoittaa puolustusvalmiuden abstraktius julkishyödykkeenä. Hyötyjä ei tunnisteta eikä niiden suuruutta osata arvioida saati mitata. Puolustushallinnon materiaalihankintojen kilpailutukset edellyttävät erityisen huolellista valmistelua hankintaorganisaatiolta. Se realisoituu raskaana byrokraattisena toimintana, jossa henkilöstön työajan käytöllä ei tunnisteta olevan mitään kustannusta. Merkittävässä roolissa tehottomuuksien takana voidaan nähdä olevan se, että varsinkin Puolustusvoimissa taloudelliset suunnitelmat ja päätökset tehdään maallikoiden eli talouskoulutusta saamattomien henkilöstöryhmien toimesta. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa upseereita, jotka eivät saa urallaan kaupallista saati taloustieteellistä opetusta. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään vastaus tutkimuskysymykseen, millaista tehostamisvaraa puolustushallinnon materiaalihankinnoissa on taloustieteellisten tehokkuusperiaatteiden valossa tarkasteltuna. Havainnot jalostuvat suosituksiksi, joilla tähdätään kustannustehokkuuden kasvattamiseen.
Tässä tutkielmassa arvioidaan vallitsevaa Puolustusvoimien tilannetta taloudelliselta kannalta ja pyritään tunnistamaan puolustushallinnon materiaalihankintoihin liittyviä tehostamiskohteita. Tutkielman alkupuolella esitellään Suomessa käytetyn sotatalouden käsitteen sisältöä ja maailmalla vakiintuneen, mutta Suomessa kohtuullisen tuntemattoman maanpuolustuksen taloustieteen sovelluksia sekä näiden kahden käsitteen välistä suhdetta. Talousteoreettisista ajatuksista käsitellään tarkemmin organisaation tehokkuuteen vaikuttavia ilmiöitä, periaatteita ja kustannustehokkuuden arviointiin soveltuvia menetelmiä.
Empiriaa edustavassa tutkielman osassa tuodaan julki puolustushallinnon ajattelu- ja menettelytapoja. Niitä hallitsevat paitsi byrokraattinen käyttäytyminen, myös vaikeus nähdä puolustushallinnon materiaalihankkeita investointeina. Ajattelua rajoittaa puolustusvalmiuden abstraktius julkishyödykkeenä. Hyötyjä ei tunnisteta eikä niiden suuruutta osata arvioida saati mitata. Puolustushallinnon materiaalihankintojen kilpailutukset edellyttävät erityisen huolellista valmistelua hankintaorganisaatiolta. Se realisoituu raskaana byrokraattisena toimintana, jossa henkilöstön työajan käytöllä ei tunnisteta olevan mitään kustannusta. Merkittävässä roolissa tehottomuuksien takana voidaan nähdä olevan se, että varsinkin Puolustusvoimissa taloudelliset suunnitelmat ja päätökset tehdään maallikoiden eli talouskoulutusta saamattomien henkilöstöryhmien toimesta. Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa upseereita, jotka eivät saa urallaan kaupallista saati taloustieteellistä opetusta. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään vastaus tutkimuskysymykseen, millaista tehostamisvaraa puolustushallinnon materiaalihankinnoissa on taloustieteellisten tehokkuusperiaatteiden valossa tarkasteltuna. Havainnot jalostuvat suosituksiksi, joilla tähdätään kustannustehokkuuden kasvattamiseen.