Lisensointitoimintaa harjoittavat yritykset ja markkinavoiman väärinkäyttö

Abstract

Tutkielmassa selvitetään missä tilanteissa patenttien asettamiseen ja lisensointiin erikoistuneiden yritysten toimintaan on mahdollista puuttua määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Tutkimuskysymykset on rajattu koskemaan tilanteita, joissa patentin omistava yritys pyrkii hyödyntämään erityisesti teknologisesta lukittumisesta syntyvää markkinavoimaa. Patentinhaltija kykenee tällöin perimään ylisuuren rojaltin suhteessa patentoidun teknologian tuottamaan lisäarvoon. Tutkielman toissijaisena tavoitteena on arvioida kilpailuoikeudellisen intervention mielekkyyttä patentinhaltijalle syntyvän markkinavoiman kontrollointikeinona. Tutkielmassa etsitään vastauksia asetettuihin kysymyksiin tulkitsemalla ja jäsentämällä Euroopan Unionin oikeutta sekä oikeuskäytäntöä. Taloustiede toimii oikeustieteellisen tarkastelun taustalla kilpailuoikeuden systematiikkaa ja tavoitteita tulkitsevassa ja perustelevassa roolissa.

Kilpailuoikeuden ja patenttioikeuden väliset jännitteet ovat osaltaan lisääntyneet aineettoman omaisuuden merkityksen kasvaessa. Patenttien merkitys on siirtynyt perinteisestä imitoinnin suojasta strategiseksi työkaluksi, jolla on mahdollista vaikuttaa kilpailijoiden ja markkinoiden toimintaan. Patenttien määrän merkittävä kasvu on ollut osaltaan edistämässä uudenlaisten patenttien hallinnointiin ja asettamiseen erikoistuneiden yritysten syntymistä. Kyseisille yrityksille on ominaista, että ne hankkivat patentteja ja pyrkivät maksimoimaan patenteista saatavat tuotot aggressiivisella asettamisella valmistustoimintaa harjoittavia yrityksiä kohtaan. Patentteihin erikoistuneet yritykset parantavat osaltaan patenttien likviditeettiä sekä tarjoavat pienille toimijoille suuremmat resurssit markkinoiden valvontaan patentinloukkausten varalta. Käytännössä kyseisiin yrityksiin on yhdistetty markkinoille haitallisia käytäntöjä kuten esimerkiksi teknologisen lukittumisen sekä suurten oikeudenkäyntikulujen hyväksikäyttämistä ylisuurten rojaltien saamiseksi. Riskinä on tällöin se, että patenttien asettamiseen erikoistuneet yritykset todellisuudessa hidastavat teknologista kehitystä ja aiheuttavat tehottomuutta markkinoilla.

Yritysten toiminnan ei voida nähdä olevan kilpailuoikeudellisen intervention ulottumattomissa. Oikeuskäytännön valossa patentin käyttämiseen voidaan puuttua kuitenkin vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, koska väärinkäytön toteaminen edellyttää kannanottoa patentin arvoon ja lisenssin hinnoitteluun. Väärinkäytön toteaminen edellyttää lähtökohtaisesti merkittävää poikkeamista patentin taloudellisesta arvosta ja hinnoittelun ilmeistä kohtuuttomuutta. Tämän johdosta patenttien asettamiseen erikoistuneiden yritysten toimintaan on mahdollista puuttua ääritilanteissa, joissa yrityksellä voidaan nähdä olevan selkeä kokonaisvaltainen strategia ylihinnan perimiseen. Väärinkäyttövalvonnan systematiikka aiheuttaa myös sen, että lukittumisesta syntyvän markkinavoiman väärinkäyttöön ei ole aina mahdollista puuttua. Väärinkäytön toteaminen edellyttää aina esiasteena määräävän markkina-aseman toteamisen, joka riippuu tapauskohtaisista olosuhteista. Yhteenvetona voidaan todeta, että patenttien asettamiseen erikoistuneiden yritysten toimiin on mahdollista puuttua määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä vain poikkeustapauksissa. Kilpailuoikeudellinen sääntely ei tarjoa systemaattista ratkaisua yritysten markkinoille haitallisiin käytäntöihin.