Toiseuden kokemuksia julkisessa kaupunkitilassa : pyöräilijän autoetnografia
Kantola, Vappu (2015)
2015
Mediakasvatuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Media Literacy Education
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507172113
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507172113
Tiivistelmä
Tutkielma kuvailee pyöräilyyn liittyviä toiseuden kokemuksia kaupunkitilassa. Toistaiseksi pyöräilyä on Suomessa tutkittu kulkutapaosuuksien ja turvallisuuden näkökulmasta. Kokemuksellista näkökulmaa pyöräilyyn liikkumismuotona urbaanissa ympäristössä kaivataan. Olen kummastellut pyöräillessäni kaupungilla miten itsestään selvänä ympäristö ja oma toimintani siellä minulle näyttäytyvät. Samalla ruumiillinen kokemukseni, joka syntyy liikkuessani, puhuu omaa kieltään. Pyöräilyäni määrittelee jokin konflikti, joka ilmenee toiseuden kokemuksina julkisessa tilassa liikkuessa.
Käsittelen kaupungin katutilaa julkisena tilana ja pohdin miten sen olemus vaikuttaa liikkuvaan subjektiin. Millainen on polkupyöräilijän kokemus toiseudesta tietyllä, tässä tutkitulla reitillä? Tutkielman tarkoituksena on osoittaa, että arkisen liikkumisemme käytännöt vaikuttavat siihen miten voimme suuntautua. Suuntautumisen tarkasteleminen yhdessä mediumin kieliopin (kuten pyöräilyn) kanssa avaa mahdollisuuksia kohti toimintaa. Kysyn, voisiko liikkumisen maailmaa muokkaavan ja rakentavan potentiaalin kääntää luovaksi toiminnaksi.
Ajan päivittäin kotoani yliopistolle polkupyörällä. Olen kuvaillut reittini materiaalisuutta ja tarkastellut sen vaikutuksia kokemuksiini. Olen tavoitellut ymmärrystä pyöräilijän toiminnan mahdollisuuksista kaupunkiympäristössä perehtymällä katutilassa vaikuttavien mediumien olemukseen. Teen kokemukseni reitistäni näkyviksi autoetnografisin menetelmin. Pyöräilin reittiäni arkisin molempiin suuntiin ja valokuvasin reitin yksityiskohtia kesän 2014 ja kevään 2015 välillä. Kirjoitin ajokokemuksistani jälkikäteen työpäiväkirjaan kirjastoon saavuttuani palauttamalla mieleeni, mikä herätti tuntoja reitilläni.
Tutkielma tuottaa ymmärrystä urbaanin ympäristön, liikkeen ja toiminnan suhteista. Pyöräilyn lähitarkastelussa näkyi tietty yksilöllisten valintojen alue, joka lavensi pyöräilijälle kaduilla osoitettua tilaa. Ravistellessani ennakkokäsityksiäni valintoihin kytkeytyvien mediumien luonteesta, huomasin valinnoistani kuoriutuvan kasvun tilaisuuden. Toiseus voi kääntyä positiiviseksi voimaksi, kun pyöräilijä alkaa ajatella, mitä hän tekee hyvää reittiä hakiessaan, poukkoillessaan. Toiminnan ja ajattelemisen yhdistelmällä on valtautumisen potentiaalia, jolla voidaan suuntautua kohti muitakin toiseuden tiloja. Voimme tuottaa tutkimustietoa erilaisten ihmisten kokemuksista monimuotoisella yhteistyöllä eri toimijoiden kesken, esimerkiksi taiteellisella interventiolla, kuten kaupunkisuunnittelua kommentoivalla katuoopperalla.
Käsittelen kaupungin katutilaa julkisena tilana ja pohdin miten sen olemus vaikuttaa liikkuvaan subjektiin. Millainen on polkupyöräilijän kokemus toiseudesta tietyllä, tässä tutkitulla reitillä? Tutkielman tarkoituksena on osoittaa, että arkisen liikkumisemme käytännöt vaikuttavat siihen miten voimme suuntautua. Suuntautumisen tarkasteleminen yhdessä mediumin kieliopin (kuten pyöräilyn) kanssa avaa mahdollisuuksia kohti toimintaa. Kysyn, voisiko liikkumisen maailmaa muokkaavan ja rakentavan potentiaalin kääntää luovaksi toiminnaksi.
Ajan päivittäin kotoani yliopistolle polkupyörällä. Olen kuvaillut reittini materiaalisuutta ja tarkastellut sen vaikutuksia kokemuksiini. Olen tavoitellut ymmärrystä pyöräilijän toiminnan mahdollisuuksista kaupunkiympäristössä perehtymällä katutilassa vaikuttavien mediumien olemukseen. Teen kokemukseni reitistäni näkyviksi autoetnografisin menetelmin. Pyöräilin reittiäni arkisin molempiin suuntiin ja valokuvasin reitin yksityiskohtia kesän 2014 ja kevään 2015 välillä. Kirjoitin ajokokemuksistani jälkikäteen työpäiväkirjaan kirjastoon saavuttuani palauttamalla mieleeni, mikä herätti tuntoja reitilläni.
Tutkielma tuottaa ymmärrystä urbaanin ympäristön, liikkeen ja toiminnan suhteista. Pyöräilyn lähitarkastelussa näkyi tietty yksilöllisten valintojen alue, joka lavensi pyöräilijälle kaduilla osoitettua tilaa. Ravistellessani ennakkokäsityksiäni valintoihin kytkeytyvien mediumien luonteesta, huomasin valinnoistani kuoriutuvan kasvun tilaisuuden. Toiseus voi kääntyä positiiviseksi voimaksi, kun pyöräilijä alkaa ajatella, mitä hän tekee hyvää reittiä hakiessaan, poukkoillessaan. Toiminnan ja ajattelemisen yhdistelmällä on valtautumisen potentiaalia, jolla voidaan suuntautua kohti muitakin toiseuden tiloja. Voimme tuottaa tutkimustietoa erilaisten ihmisten kokemuksista monimuotoisella yhteistyöllä eri toimijoiden kesken, esimerkiksi taiteellisella interventiolla, kuten kaupunkisuunnittelua kommentoivalla katuoopperalla.