Song of the Goat Theatre : puolalaisen Song of the Goat Theatren harjoittelun tavat ja estetiikka
Sahlstedt, Tarja (2015)
2015
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507152107
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507152107
Tiivistelmä
Pro gradu tutkielmani käsittelee puolalaista Song of the Goat teatteria ja sen näyttämöllistä estetiikkaa sekä harjoittelun tapoja. Tutkimusaineistoni pohjaa teatterin kesällä 2014 järjestämiin näyttelijäntyön maisterikursseihin. Tutkimuksen näkökulma on fenomenologisessa lähestymistavassa ja tutkimusmateriaalina toimivat omat työpajamuistiinpanoni.
Tässä tutkielmassa tarkastelen esiintyjän ruumista Grotowskilaisessa viitekehyksessä. Kiinnitän tutkimuksen teatteriantropologi Diana Taylorin ajatukseen tieteellisestä tutkimuksesta, joka keskittyy ruumiilliseen ilmaisuun, ja joka siten välittää yhteiskunnallista tietoa, identiteettiä ja muistia.
Tutkimuksessa esitellään Song of the Goat Theatren näyttelijäntyön tekniikkaa, jossa tärkeänä metodina toimii näyttelijäntyön koordinaation tekniikka. Tähän metodiin pureudutaan ruumiillisen käsitteistön kautta. Tutkimuksessa Song of the Goat Theatre kiinnitetään postdraamalliseen teatteritraditioon, jonka keskiössä on näyttelijän ruumis. Ruumista tarkastellaan Helenä Erkkilän ruumiinkuvan käsitteen kautta, Diana Taylorin repertuaarin käsitteen kautta sekä vertauttamalla Song of the Goat Theatren näyttämöllistä ruumiskuvaa ohjaaja-dramaturgi Pauliina Hulkon, liikunnanfilosofi Timo Klemolan sekä puhetekniikan ja ääni-ilmaisun yliopiston lehtori Tiina Syrjän ajatuksiin näyttelijän ruumiillisuudesta. Tutkielman lopuksi tarkastellaan lyhyesti Song of the Goat Theatren esitystä Songs of Lear.
Tutkimuksessa todettiin, että Song of the Goat Theatren työskentelyssä nousee esille ruumis vaistojen, aistien, energiavirtauksien, viettien ja emootioiden kohtaamispaikkana. Työskentelyssä elementteinä esille nousivat spontaani synestesia ja esiintyjän energian vapauttaminen eri näyttämöllisten koordinaatioharjoitteiden myötä. Teatterin näyttämöteoksissa nousee esitysten musiikillistaminen näyttämöllisen estetiikan keskiöön. Estetiikassa voidaan puhua myös teatterin henkistymisestä, joka tuo keskiöön esiintyjän ruumiin ja luopuu lineaarisesta dramaturgiakäsityksestä sekä psykologisesta ja roolikeskeisestä lähestymistavasta teatteritaiteeseen.
Tässä tutkielmassa tarkastelen esiintyjän ruumista Grotowskilaisessa viitekehyksessä. Kiinnitän tutkimuksen teatteriantropologi Diana Taylorin ajatukseen tieteellisestä tutkimuksesta, joka keskittyy ruumiilliseen ilmaisuun, ja joka siten välittää yhteiskunnallista tietoa, identiteettiä ja muistia.
Tutkimuksessa esitellään Song of the Goat Theatren näyttelijäntyön tekniikkaa, jossa tärkeänä metodina toimii näyttelijäntyön koordinaation tekniikka. Tähän metodiin pureudutaan ruumiillisen käsitteistön kautta. Tutkimuksessa Song of the Goat Theatre kiinnitetään postdraamalliseen teatteritraditioon, jonka keskiössä on näyttelijän ruumis. Ruumista tarkastellaan Helenä Erkkilän ruumiinkuvan käsitteen kautta, Diana Taylorin repertuaarin käsitteen kautta sekä vertauttamalla Song of the Goat Theatren näyttämöllistä ruumiskuvaa ohjaaja-dramaturgi Pauliina Hulkon, liikunnanfilosofi Timo Klemolan sekä puhetekniikan ja ääni-ilmaisun yliopiston lehtori Tiina Syrjän ajatuksiin näyttelijän ruumiillisuudesta. Tutkielman lopuksi tarkastellaan lyhyesti Song of the Goat Theatren esitystä Songs of Lear.
Tutkimuksessa todettiin, että Song of the Goat Theatren työskentelyssä nousee esille ruumis vaistojen, aistien, energiavirtauksien, viettien ja emootioiden kohtaamispaikkana. Työskentelyssä elementteinä esille nousivat spontaani synestesia ja esiintyjän energian vapauttaminen eri näyttämöllisten koordinaatioharjoitteiden myötä. Teatterin näyttämöteoksissa nousee esitysten musiikillistaminen näyttämöllisen estetiikan keskiöön. Estetiikassa voidaan puhua myös teatterin henkistymisestä, joka tuo keskiöön esiintyjän ruumiin ja luopuu lineaarisesta dramaturgiakäsityksestä sekä psykologisesta ja roolikeskeisestä lähestymistavasta teatteritaiteeseen.