Kotiäitiratkaisun merkitykset kotiäitiyden perustelupuheessa : diskurssianalyysi kotiäitien verkkokeskustelusta

Abstract

Kotiäitiys nousee aika-ajoin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Varsinkin kotihoidon tukeen kohdistuvat perhepoliittiset uudistusyritykset aiheuttavat kiivasta kannanottoa ja julkista väittelyä sekä poliittisella rintamalla että kansalaisten keskuudessa. Keskustelujen kuohahtaessa kotiäidit joutuvat puolustamaan paikkaansa ja perustelemaan omia ratkaisujaan. Tutkielmassani perehdyn kotiäitien verkkokeskustelussa muodostuviin kotiäitiyden merkityksiin. Kysyn, millaisia merkityksiä kotiäidit antavat omalle kotiäitiratkaisulleen ja millaisia ovat perustelupuheessa muodostuvat tulkintarepertuaarit. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa kotiäitiyttä ratkaisuna tämän hetken suomalaisessa yhteiskunnassa. Kotiäitiratkaisun merkitysten esiintuominen on tärkeä osa sitä keskustelua, jota työelämästä, perhepolitiikasta, lapsista ja vanhemmuudesta käydään yhteiskun-nassamme.

Tutkielmani aineistona ovat Kaksplus- ja Vauva-lehtien verkkosivustojen keskustelupalstoilta kerätyt kymmenen keskusteluketjua, jotka koostuvat 439 viestistä. Keskustelut on käyty vuoden 2012 lokakuun ja 2013 huhtikuun välisenä aikana, jolloin julkinen keskustelu kotiäitiydestä kävi vilkkaana. Teoreettis-metodologisena lähtökohtanani on sosiaalisen konstruktionismin traditioon pohjautuva käsitys kielestä merkitysvälitteisenä sosiaalisena toimintana. Näkökulmani on diskursiivinen.

Analyysin myötä muodostin neljä erilaista repertuaaria, joilla kotiäitiratkaisua rakennettiin käydyissä verkkokeskusteluissa: yleisen ihanteen repertuaari, yksilöllisen oikeuden repertuaari, arjen hallinnan repertuaari ja kohtalorepertuaari. Repertuaarit tuovat esiin kotiäitiyttä ratkaisuna neljästä eri näkökulmasta: velvollisuutena, oikeutena, arjen hallinnan keinona ja kohtalona. Keskeisenä tuloksena kotiäitien verkkokeskustelusta konstruoimieni repertuaarien perusteella voidaan pitää kotiäitiratkaisun rakentumista ristiriitaisten ja jännitteisten merkitysten kautta.

Keskustellessaan omasta kotiäitiratkaisustaan kotiäidit puhuvat siitä sekä perhemyönteisenä että yksilöllisenä ratkaisuna. He tuottavat kotiäitiyden toisaalta arjen hallinnan keinona ja toisaalta kohtalonomaisena ajautumisena sekä rakentavat kotihoidon valintaa yhtäältä valinnan vapautena ja toisaalta normatiivisena ihanteena. Kotiäitiyden kautta myös haastetaan ja kritisoidaan eritoten ansiotyön normeja ja yleensä työelämän vaatimuksia sekä työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Kotiäitiratkaisusta puhuttaessa ei siis keskustella pelkästään lapsen hoitomuodosta vaan rakennetaan työelämäkritiikin kautta vastanormia työkeskeisille ja taloushyötyä korostaville arvoille.