Voittajan sana on laki : tutkimus legalismista, luonnonoikeudesta ja suvereenista vallankäytöstä, esimerkkinä Suomi vuonna 1918
Karpén, Harri (2015)
2015
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507132090
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507132090
Tiivistelmä
Tässä oikeustieteellisessä tutkimuksessa tarkastellaan oikeuden legitimitaation historiallista keskustelua sekä luonnonoikeuden että oikeuspositivismin välisen diskurssin kautta. Kolmantena elementtinä oikeuden ja vallan legitimitaatioon asettuu suvereeni valta, jonka oikeutusta analysoidaan sen tunnetuimpien teoreetikkojen kautta. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa keskitytään näin ollen oikeusteoreettiseen analyysiin ja sen johtopäätöksenä havaitaan suvereenin vallan merkitys oikeuden legitimitaation synnyttäjänä.
Tutkimus on Thomas Hobbesin luonnehdinnan mukaisesti hypoteettis-deduktiivinen, eli ensimmäisen osan teorialähtökohtia sovelletaan osan II käytäntöön. Osassa II tarkastellaan suvereenin vallan ilmenemistä suomalaisessa lainsäädäntötyössä sisällissodan jälkeisessä vajaalukuisessa eduskunnassa. Ajankohta on valittu siksi, että sen voidaan katsoa edustavan Carl Schmittin luonnehdintaa poikkeustilasta sekä sen myötä konstituoivasta hetkestä. Voittajien, niin eduskunnassa istuneiden kuin ulkoparlamentarististen voimienkin merkitys lainsäädännölle osoittautuu näin ollen merkittäväksi. Tämän todistaa muun muassa lainsäädännön muuttuminen samojenkin asioiden suhteen vuosien 1917 ja 1919 välillä.
Kolmannessa osassa sovelletaan ensimmäisen osan teorialähtökohtia toisen osan historiallisiin tapahtumiin ja osoitetaan, kuinka niinkin legalistisessa valtiossa kuin Suomi historiallisesti katsotaan olevan, ei tällä väittämällä olekaan niin paljon pohjaa vaan pikemminkin myös Suomen valtiosääntöhistoria osoittaa legalismilla olevan ainoastaan välinearvo ja että todellinen vallankäytön ja oikeuden legitimitaatio löytyy suvereenin vallan tahdonmuodostuksesta.
Tutkimus on Thomas Hobbesin luonnehdinnan mukaisesti hypoteettis-deduktiivinen, eli ensimmäisen osan teorialähtökohtia sovelletaan osan II käytäntöön. Osassa II tarkastellaan suvereenin vallan ilmenemistä suomalaisessa lainsäädäntötyössä sisällissodan jälkeisessä vajaalukuisessa eduskunnassa. Ajankohta on valittu siksi, että sen voidaan katsoa edustavan Carl Schmittin luonnehdintaa poikkeustilasta sekä sen myötä konstituoivasta hetkestä. Voittajien, niin eduskunnassa istuneiden kuin ulkoparlamentarististen voimienkin merkitys lainsäädännölle osoittautuu näin ollen merkittäväksi. Tämän todistaa muun muassa lainsäädännön muuttuminen samojenkin asioiden suhteen vuosien 1917 ja 1919 välillä.
Kolmannessa osassa sovelletaan ensimmäisen osan teorialähtökohtia toisen osan historiallisiin tapahtumiin ja osoitetaan, kuinka niinkin legalistisessa valtiossa kuin Suomi historiallisesti katsotaan olevan, ei tällä väittämällä olekaan niin paljon pohjaa vaan pikemminkin myös Suomen valtiosääntöhistoria osoittaa legalismilla olevan ainoastaan välinearvo ja että todellinen vallankäytön ja oikeuden legitimitaatio löytyy suvereenin vallan tahdonmuodostuksesta.