Uskonnon ja turvallisuuden suhde presidentti Barack Obaman ulkopoliittisissa diskursseissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee uskonnon ja turvallisuuden suhdetta Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman ulkopolitiikassa. Kansainvälisen politiikan tieteenalalla uskonto on perinteisesti ollut marginaalissa, joskin syyskuun yhdestoista lisäsi kiinnostusta uskontoa kohtaan myös tutkimuksen parissa. Tällä hetkellä tieteenalalla vaikuttaakin olevan yksimielisyys siitä, että uskonnon tutkiminen on tärkeää, mutta teoreettinen keskustelu ja tutkimisen tavat ovat vielä jokseenkin vakiintumattomia. Pro gradu -tutkielmani tarjoaa yhden sovelluksen aiheesta.

Tutkielmassani keskityn uskonnon ja turvallisuuden rajapintoihin. Olen rajannut huomioni Obaman ulkopolitiikkaan. Aineistoni koostuu Obaman puheista hänen kahden virkakautensa ajalta vuosilta 2009–2015. Lisäksi olen tarkastellut Obaman aikakaudella ilmestyneitä kansallisia turvallisuusstrategioita. Aineistoni pohjalta olen pyrkinyt erittelemään millaiseksi uskonnon ja turvallisuuden suhde muotoutuu Obaman ulkopolitiikkaan liittyvissä diskursseissa.

Pohjaan analyysini diskursiiviseen turvallisuuskäsitykseen, jonka ytimessä on Kööpenhaminan koulukunnan näkemys turvallistamisesta, toisin sanoen turvallisuuden subjektiivisesta rakentumisesta. Hyödynnän myös ajatuksia ontologisesta turvallisuudesta, jossa toimijan identiteetti nähdään keskeisenä elementtinä turvallisuuskäsityksille. Lisäksi tuon esiin Carsten Bagge Laustsenin ja Ole Wæverin sekä Mona Kanwal Sheikhin ajatuksia uskonnon ja turvallisuuden yhteyksistä. Metodologisesti nojaan kriittisen diskurssianalyysin perusolettamuksiin, ja diskurssianalyysissäni hyödynnän Thierry Balzacqin määrittelemiä analyysitasoja. Balzacqin ajatuksiin nojautuen olen käynyt systemaattisesti läpi erittelemieni diskurssien toimijat, käytännöt ja kontekstin.

Tutkielmani johtopäätös on, että uskonnolla ja turvallisuudella on selvä yhteys Obaman ulkopolitiikassa. Uskonnon ja turvallisuuden suhteen voi määritellä olevan kaksijakoinen. Obaman mukaan uskonto itsessään on turvallisuuden lähde: se johdattaa ihmisiä, antaa elämälle suunnan, luo rauhaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmisten välille. Toisaalta ihmiset voivat kuitenkin kohdella uskontoa väärin, josta aiheutuu turvallisuusongelmia niin yksittäisille ihmisille, uskonnoille kuin valtioillekin.

Analyysissäni tuon myös esiin, kuinka Obaman suhtautuminen uskonnon ja turvallisuuden suhteeseen on vahvasti sidoksissa Obaman omaan uskontokäsitykseen ja Yhdysvaltojen historialliseen kontekstiin uskonnonvapauteen ja hengellisyyteen pohjautuvana valtiona. Analyysini osoittaa myös sen, että turvallistamisen teoriaa voi soveltaa uskontoon liittyvien teemojenkin kohdalla. Uskontoon liittyvät uhkakuvat tulevat selkeästi esiin Obaman ulkopoliittisista diskursseista. Tämä kertoo myös turvallistamisen luonteesta: ovathan turvallisuuteen liittyvät toimijat ja kohteet aina riippuvaisia sosiaalisesta kontekstista ja vuorovaikutuksesta.