Opetuksen kulttuurista oppimisen kulttuuriin : opettajien käsityksiä yksilöllisestä oppimisesta ja kokemuksia yksilöllisten opetuskeinojen käytöstä

Abstract

Tutkimuksen kohteena ovat peruskoulun opettajien käsitykset yksilöllisestä oppimisesta ja kokemukset yksilöllisten opetuskeinojen käytöstä, sekä niiden vertailu lukion opettaja Pekka Peuran kehittämän yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmän käytänteisiin ja hänen ajatuksiinsa kyseisestä ilmiöstä. Käytän tutkimuksessani opettajien opetustavoista nimitystä yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmä, mutta kenenkään opettajan opetustapa ei ole suora kopio Peuran menetelmästä. Tutkimusaineisto koostuu Pekka Peuran, sekä kolmen alakoulun ja kolmen yläkoulun opettajan haastatteluista. Aineisto on kerätty haastattelemalla opettajia yhtä henkilöä lukuun ottamatta kesällä 2014, mutta tiettyjä teemoja on tarkennettu haastateltavien kanssa vielä keväällä 2015, jolloin myös toteutin yhden opettajan haastattelun. Aineisto on käsitelty ja analysoitu yhtenä kokonaisuutena.

Tutkimuksessa on hyödynnetty laadullista fenomenografista tutkimusotetta, koska sen kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten erilaiset käsitykset kulloinkin tutkittavasta ilmiöstä. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällönanalyysillä.

Tämän empiirisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Suomen koululaitoksen historian kuvaaminen, kuinka on tultu nykyhetkeen ja vaihtoehtoiseen tapaan järjestää opetus, sekä avaan myös oppimiskäsitysten kehitystä ja motivaatiota. Yhdessä näiden kanssa Peuran yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmän käytänteet muodostavat tutkimuksen teoriaosuuden.

Tutkimustulokset osoittavat, että opettajat käsittävät yksilöllisen oppimisen hyvin samalla tavalla kuin Pekka Peura. Opettajien käyttämät yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmät sopivat heidän mielestään lähtökohtaisesti jokaiselle oppilaalle. Haastattelujen perusteella opettajien yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmät eroavat opettajajohtoisesta opetusmenetelmästä muun muassa siinä, että oppilaiden annettaan edetä oppiaineksen parissa omaan tahtiinsa, sekä heidän annetaan arvioida oppimissuorituksiaan hyvin paljon itsenäisesti. Myös arviointikeskusteluja käytetään yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmissä arvioinnin tukena. Uudessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) mainitaan, että opetusta voidaan peruskoulussa yksilöllistää muun muassa vuosiluokkiin sitomattomalla opiskelulla, ja osa haastattelemistani opettajista on ainakin teorian tasolla mahdollistanut kyseisen menettelytavan opetuksessaan.

Tutkimus kokosi Pekka Peuran lisäksi kuuden peruskoulun opettajan henkilökohtaiset kokemukset käyttämistään yksilöllisistä opetuskeinoista ja tutkimusaineiston pohjalta voidaan todeta, että oppilaiden kannalta olisi suotuisaa antaa heidän edetä oppiaineksen parissa omaan luontaiseen tahtiinsa, koska jokainen oppilas oppii eri tavalla. Opettajan aikatauluttama opetus pitää lahjakkaat oppilaat paikoillaan ja tylsistyttää heidät, kun taas heikommat kaipaisivat lisätukea. Jos oppilasjoukkoa yritetään viedä yhtenä rintamana eteenpäin, heikot tai lahjakkaat, tai he molemmat kärsivät.