Alun epävarmuudesta kohti vuorovaikutteisia mentorointikäytäntöjä : lastentarhanopettajan mentoriksi kasvamisen prosessi
Visala-Vuorinen, Elina (2015)
Visala-Vuorinen, Elina
2015
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507072050
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507072050
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, millainen on lastentarhanopettajan mentoriksi kasvamisen prosessi ja millaista hyötyä mentoroinnista on lastentarhanopettajamentorin omalle lastentarhanopettajan työlle. Tutkimuksen kohteena olivat lastentarhanopettajat, jotka olivat osallistuneet mentorointikoulutukseen ja aloittaneet mentoroinnin omissa työyhteisöissään. Lastentarhanopettajat toimivat vertaismentoreina omille kollegoilleen, ja mentorointi oli muodoltaan vertaisryhmämentorointia.
Aineistona oli valmis aineisto, joka on koottu erään yli 100 000 asukkaan kaupungin varhaiskasvatuspalvelujen mentorointihankkeen yhteydessä. Mentorointihankkeessa on valmennettu ja koulutettu mentoreita varhaiskasvatuspalveluihin. Hanke käsittää koko varhaiskasvatushenkilöstön mentorointitoiminnan kehittämisen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuksen kohteena olivat lastentarhanopettajat. Aineistona oli kolme focus group -haastattelua. Haastatteluissa oli haastateltu yhteensä yhdeksää lastentarhanopettajaa.
Teoreettinen viitekehys keskittyy mentorointiin ja varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, teemoittelua ja tyypittelyä. Analyysin tuloksena on selvitetty lastentarhanopettajan mentoriksi kasvamisen prosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, millaista hyötyä mentoroinnista on ollut lastentarhanopettajamentorin omalle työlle.
Tulosten mukaan haastateltujen lastentarhanopettajien mentoriksi kasvamisen prosessi on edelleen kesken. Kokemus on tähän asti ollut kaikilla haastatelluilla hyvä. Mentoriksi kasvamisen prosessiin ovat vaikuttaneet mentorin työyhteisö eli kollegat ja johtaja sekä mentorien vertaisryhmä. Mentoriksi kasvamisen prosessin aikana mentorit ovat kohdanneet monenlaisia haasteita. Selkeimmin aineistosta nousi esiin aika. Suurin osa mentoreista koki ajan puutteen merkittävimpänä haasteena mentoroinnissa ja mentoriksi kasvamisen prosessissa. Mentorit kokivat saavansa myös itse paljon hyötyä mentoroinnista. Monet kokivat oman ammatillisuutensa ja ammatillisen osaamisensa vahvistuneen mentorointiprosessin myötä. Mentorointi tarjosi oivan tilaisuuden kollegiaaliselle keskustelulle, jolle kiireisessä päiväkotityössä on harvoin aikaa. Monet mentoroinnin myötä kehittyneet taidot siirtyivät myös mentorin omaan lastentarhanopettajan työhön. Tuloksissa myös esitellään, millaisena mentorit näkevät oman roolinsa mentorina. Määritelmissä painottui rinnalla kulkija, joka hienovaraisesti tukee aktoria ja hänen kehittymistään. Nuoremmille kollegoille mentorit toimivat myös aktiivisempana oppaana, joka ohjaa ja opettaa. Kaiken kaikkiaan kokemukset mentoroinnista olivat positiivisia. Tutkimuksen perusteella mentorointi henkilöstön kehittämisen menetelmänä tulisi tuoda tutuksi kaikissa päivähoidon yksiköissä. Mentoroinnista on hyötyä niin mentoreille kuin koko työyhteisöllekin.
Aineistona oli valmis aineisto, joka on koottu erään yli 100 000 asukkaan kaupungin varhaiskasvatuspalvelujen mentorointihankkeen yhteydessä. Mentorointihankkeessa on valmennettu ja koulutettu mentoreita varhaiskasvatuspalveluihin. Hanke käsittää koko varhaiskasvatushenkilöstön mentorointitoiminnan kehittämisen. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuksen kohteena olivat lastentarhanopettajat. Aineistona oli kolme focus group -haastattelua. Haastatteluissa oli haastateltu yhteensä yhdeksää lastentarhanopettajaa.
Teoreettinen viitekehys keskittyy mentorointiin ja varhaiskasvatuksen ammattilaisiin. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, ja analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, teemoittelua ja tyypittelyä. Analyysin tuloksena on selvitetty lastentarhanopettajan mentoriksi kasvamisen prosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä sitä, millaista hyötyä mentoroinnista on ollut lastentarhanopettajamentorin omalle työlle.
Tulosten mukaan haastateltujen lastentarhanopettajien mentoriksi kasvamisen prosessi on edelleen kesken. Kokemus on tähän asti ollut kaikilla haastatelluilla hyvä. Mentoriksi kasvamisen prosessiin ovat vaikuttaneet mentorin työyhteisö eli kollegat ja johtaja sekä mentorien vertaisryhmä. Mentoriksi kasvamisen prosessin aikana mentorit ovat kohdanneet monenlaisia haasteita. Selkeimmin aineistosta nousi esiin aika. Suurin osa mentoreista koki ajan puutteen merkittävimpänä haasteena mentoroinnissa ja mentoriksi kasvamisen prosessissa. Mentorit kokivat saavansa myös itse paljon hyötyä mentoroinnista. Monet kokivat oman ammatillisuutensa ja ammatillisen osaamisensa vahvistuneen mentorointiprosessin myötä. Mentorointi tarjosi oivan tilaisuuden kollegiaaliselle keskustelulle, jolle kiireisessä päiväkotityössä on harvoin aikaa. Monet mentoroinnin myötä kehittyneet taidot siirtyivät myös mentorin omaan lastentarhanopettajan työhön. Tuloksissa myös esitellään, millaisena mentorit näkevät oman roolinsa mentorina. Määritelmissä painottui rinnalla kulkija, joka hienovaraisesti tukee aktoria ja hänen kehittymistään. Nuoremmille kollegoille mentorit toimivat myös aktiivisempana oppaana, joka ohjaa ja opettaa. Kaiken kaikkiaan kokemukset mentoroinnista olivat positiivisia. Tutkimuksen perusteella mentorointi henkilöstön kehittämisen menetelmänä tulisi tuoda tutuksi kaikissa päivähoidon yksiköissä. Mentoroinnista on hyötyä niin mentoreille kuin koko työyhteisöllekin.