Työmarkkinoiden sopeutuminen äkillisen rakennemuutoksen alueilla : tutkimus Salon, Joensuun ja Oulun työmarkkinoiden rakenteesta ja sopeutumisesta äkilliseen työllisyysshokkiin

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan työmarkkinoiden sopeutumista aluekohtaiseen työllisyysshokkiin vuosien 2006–2012 aikana. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin sopeutumisen mekanismit näkyvät työmarkkinoiden dynamiikassa ja miten sopeutumisen mekanismit eriytyvät alueittain.

Aluekohtaisten työllisyysshokkien ilmentyminä pidetään äkillisen rakennemuutoksen alueita, joilla työttömyys on lisääntynyt äkillisesti merkittävän työllistäjän supistettua toimintaansa tai suljettua tehtaansa. Työmarkkinoiden sopeutumista tarkastellaan Salon, Joensuun ja Oulun seutukunnissa. Oletuksena ovat kohdealueiden väliset erot työmarkkinoiden rakenteessa ja toiminnassa, minkä toivotaan havainnollistavan sopeutumisen eriytymistä. Työmarkkinoiden alueellisen rajaamisen lähtökohtana on paikallisten työmarkkinoiden käsite, jossa korostetaan työssäkäyntiliikkuvuutta.

Työmarkkinoiden sopeutumisen mekanismeista on aiemman tutkimuksen perusteella nostettu esiin muutokset työttömyydessä ja työllisyydessä, työvoimaan osallistumisessa sekä alueellisessa liikkuvuudessa. Näiden lisäksi analyysissa tarkastellaan työvoimapoliittisten toimenpiteiden eriytymistä. Tutkimuksen aineistona käytetään Tilastokeskuksen työssäkäynti- ja muuttoliiketilastoa, työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoa sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kokonaisainestoa vuosilta 2006–2012. Työmarkkinoiden rakennetta ja dynamiikkaa analysoidaan deskriptiivisesti taulukointia, lukujen jakaumia ja tilastografiikkaa hyödyntäen. Työmarkkinoiden dynamiikan kehitystä analysoidaan lisäksi faktorianalyysin ja faktoripisteiden jakaumien tarkastelun avulla.

Tulokset osoittivat, että sopeutuminen tapahtui ensi sijassa työllisyyden ja etenkin työttömyyden muutoksina. Muutokset työvoimaan osallistumisessa eivät näyttäytyneet merkittävinä. Analyysi toi esiin eroja paikallisten työmarkkinoiden sopeutumisen muodoissa. Keskeisimmät erot kohdealueiden välillä ilmenivät alueellisessa liikkuvuudessa, jossa muuttoliikkeen merkitys korostui pendelöinnin sijaan. Alueellinen liikkuvuus korostui pienemmillä työmarkkinoilla. Työvoimapoliittisissa toimenpiteissä ilmeni alueellista eriytymistä. Työllisyysshokkia seuraavien sopeutumisprosessien kehityssuunnissa esiintyi eroja työmarkkinoiden välillä, mutta myös niiden sisällä.

Analyysi osoitti, että työmarkkinoiden sopeutuminen on alueellisesti eriytynyttä. Aluekohtaisten työllisyysshokkien vaikutukset saattavat toisilla alueilla olla voimakkaampia kuin toisilla, ja työmarkkinoiden sopeutuminen voi viedä aikaa. Eri toimenpitein, kuten työvoimapoliittisin keinoin, voidaan edistää työmarkkinoiden sopeutumista. Alueiden eriytymisestä johtuen toimenpiteiden suunnittelussa ja kohdentamisessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota paikallisten työmarkkinoiden rakenteeseen ja alueellisiin haasteisiin.

SUMMARY: Labour Market Adjustment in Areas of Abrupt Structural Change : A Study of Labor Market Structures and Adjustment to a Region-Specific Employment Shock in Salo, Joensuu and Oulu regions