Sijaisvanhemman ja sijoitetun lapsen kiintymyssuhde pitkäaikaisissa perhesijoituksissa : sijaisvanhempien kokemusten tarkastelua

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia sijaisvanhemman ja sijoitetun lapsen välistä kiintymyssuhteen muodostumista sekä kiintymyssuhteen jatkumista sijaisvanhempien kokemana. Lisäksi tutkimus pyrkii antamaan vastauksen siihen, mikä merkitys sosiaalityöllä ja lapsen syntymävanhemmilla on kiintymyssuhteen muodostumiselle ja kiintymyssuhteen jatkuvuudelle. Tutkielmalla on haettu vastauksia myös siihen, minkälaisia korjaavia kokemuksia perhesijoitus lapselle tarjoaa.

Tutkimuksessa on sovellettu fenomenografista tutkimusotetta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä sijaisvanhempien puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin syksyllä 2014. Haastatteluaineisto on litteroitu ja tutkimuksen pääteemat on jäsennetty sisällönanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty kiintymyssuhdeteoriaa.

Tutkielman tulosten mukaan sijaisvanhemman ja sijoitetun lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostumiseen tarvitaan paljon aikaa ja se koetaan vaativaksi ja haasteelliseksi prosessiksi. Sijaisvanhemmat joutuvat tekemään usein tietoisen päätöksen lapsen rakastamisesta sekä osoittamaan sellaisia tunteita lasta kohtaan, joita varsinkaan sijoituksen alussa ei vielä voi edes olla olemassa. Jotta kiintymyssuhde saataisiin alulleen, sijaisvanhemmat tarvitsevat usein vahvaa ja toistuvaa tietoista tunteiden stimulointia lasta kohtaan. Sosiaalityöntekijä on myös merkittävässä roolissa kiintymyssuhteen jatkumisen tukemisessa. Sosiaalityöntekijältä toivotaan erityisesti kuuntelemisen taitoa sekä yhteisen tunnekokemuksen jakamista sijaisvanhempien kanssa. Myös syntymävanhempi on merkittävässä roolissa. Syntymävanhempi voi tukea kiintymyssuhteen syntymistä hyväksymällä sijaisperheen ja antamalla lapselle luvan elää elämäänsä sijaisperheessä. Parhaimmillaan syntymävanhempi on työstänyt läpi oman menneisyytensä ja luottaa sijaisvanhempiin. Jotta sijoitus ja kiintymyssuhde saataisiin jatkumaan vaikeista ja haasteellisista tilanteista huolimatta, tulee sijaisvanhemmalle tarjota työrauha sijoituksen alussa. Myös rakenteiden tulee tukea sijoituksen jatkumista.

Perhehoidossa muodostuneiden korjaavien kokemusten vaikutukset näkyvät haastateltavien mukaan lapsen elämässä yleensä kaikilla kehityksen osa-alueilla. Parhaimmillaan lapsi alkaa korjaavien kokemusten avulla sietämään herkemmin pettymyksiä ja lapsen taidot elämänhallintaan kasvavat.