Kunnallinen päätösvalta, asukkaiden itsehallinto ja kaavoitus
Niemi, Helena (2015)
Niemi, Helena
2015
Hallintotieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507062040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507062040
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on tutkia kunnallista päätösvaltaa, asukkaiden itsehallintoa ja kaavoitusta, ja näiden keskinäistä yhteyttä niihin liittyvien oikeusperiaatteiden kautta. Tutkielma kuuluu kunnallisoikeuden, ympäristöoikeuden ja valtiosääntöoikeuden alaan, metodina on oikeusdogmatiikka.
Kuntien itsehallinto perustuu perustuslakiin, jossa säädetään että kunnallinen hallinto perustuu asukkaiden itsehallintoon. Kunta on julkisoikeudellinen oikeushenkilö ja monessa suhteessa itsenäinen, täyttä itsenäisyyttä kunnalla ei kuitenkaan valtiosta ole. Valtiolla on useita keinoja ohjata kuntien toimintaa, merkittävin keino lienee taloudellinen ohjaus. Kunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavat myös kunnan asukkaat osallistumalla ja vaikuttamalla yhteisönsä toimintaan.
Kunnallinen päätösvalta ja asukkaiden itsehallinto korostuvat erityisesti kaavoituksessa. Vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) korostetaan sekä kunnan omaa valtaa kaavoituksesta päätettäessä, että asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Molempia korostaa kaavojen alistusvelvollisuuden poistaminen jolloin kuntatason kaavoja ei enää tarvitse alistaa valtion vahvistettavaksi. Päätöksenteossaan kunta joutuu kuitenkin ottamaan huomioon sekä valtion määrittelemät valtakunnalliset tavoitteet että asukkaiden edut ja maankäyttöön liittyvät tavoitteet.
Kunnallista päätöksentekoa määrittävät perustuslaissa mainitut ja hallintolaissa määritellyt hyvän hallinnon perusperiaatteet. Hyvän hallinnon periaatteet ovat erityisen merkittävässä asemassa kunnan käyttäessä kaavoitukseen liittyvässä päätöksenteossa harkintavaltaa jonka MRL:n joustavat normit mahdollistavat. Päätökset on kuitenkin kyettävä oikeudellisesti perustelemaan siten, että asianosaisten ja osallisten oikeudet toteutuvat. Hyvän hallinnon pyrkimyksenä on päätöksenteon hyvyys siten että jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja ei tarvittaisi, koska tähän ei aina päästä on laissa turvattu myös jälkikäteiset oikeusturvakeinot kuten oikaisuvaatimus ja kunnallisvalitus.
Kuntien itsehallinto perustuu perustuslakiin, jossa säädetään että kunnallinen hallinto perustuu asukkaiden itsehallintoon. Kunta on julkisoikeudellinen oikeushenkilö ja monessa suhteessa itsenäinen, täyttä itsenäisyyttä kunnalla ei kuitenkaan valtiosta ole. Valtiolla on useita keinoja ohjata kuntien toimintaa, merkittävin keino lienee taloudellinen ohjaus. Kunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavat myös kunnan asukkaat osallistumalla ja vaikuttamalla yhteisönsä toimintaan.
Kunnallinen päätösvalta ja asukkaiden itsehallinto korostuvat erityisesti kaavoituksessa. Vuonna 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) korostetaan sekä kunnan omaa valtaa kaavoituksesta päätettäessä, että asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Molempia korostaa kaavojen alistusvelvollisuuden poistaminen jolloin kuntatason kaavoja ei enää tarvitse alistaa valtion vahvistettavaksi. Päätöksenteossaan kunta joutuu kuitenkin ottamaan huomioon sekä valtion määrittelemät valtakunnalliset tavoitteet että asukkaiden edut ja maankäyttöön liittyvät tavoitteet.
Kunnallista päätöksentekoa määrittävät perustuslaissa mainitut ja hallintolaissa määritellyt hyvän hallinnon perusperiaatteet. Hyvän hallinnon periaatteet ovat erityisen merkittävässä asemassa kunnan käyttäessä kaavoitukseen liittyvässä päätöksenteossa harkintavaltaa jonka MRL:n joustavat normit mahdollistavat. Päätökset on kuitenkin kyettävä oikeudellisesti perustelemaan siten, että asianosaisten ja osallisten oikeudet toteutuvat. Hyvän hallinnon pyrkimyksenä on päätöksenteon hyvyys siten että jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja ei tarvittaisi, koska tähän ei aina päästä on laissa turvattu myös jälkikäteiset oikeusturvakeinot kuten oikaisuvaatimus ja kunnallisvalitus.