Etuyhteyskorkojen vähennysoikeuden rajoitukset ja niistä vapautuminen : erityiskysymyksenä IFRS/FAS-tasevertailu
Albers, Hanna (2015)
Albers, Hanna
2015
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507062037
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507062037
Tiivistelmä
Suomen elinkeinoverolakia (EVL) muutettiin vuoden 2013 alussa lisäämällä siihen 18 a §, jolla rajoitetaan konsernien sisäisille lainoille, eli niin sanotuille etuyhteyslainoille maksettavien korkojen vähennysoikeutta. Lakimuutoksella pyritään turvaamaan kansallista veropohjaa estämällä kansainvälistä verosuunnittelua. EVL 18 a §:n 3 momentin vapautussäännöksen edellytysten täyttyessä korkojen vähennysoikeus voidaan kuitenkin säilyttää. Tässä tutkielmassa pyritään tuomaan esille vapautussäännöksen tavoitteita ja ongelmakohtia lainopin keinoin.
Vapautussäännöksen soveltaminen perustuu yrityksen erillistaseen ja konsernitaseen välillä tehtävään omavaraisuusasteiden vertailuun. Säännöksen edellytysten täyttyessä on katsottu, ettei yrityksessä todennäköisesti pyritä veronkiertämiseen korkojen vähennysoikeutta hyödyntämällä. Vapaussäännöksen olemassaolo on nähty tärkeäksi, sillä sen avulla pystytään lieventämään sääntelyn vaikutuksia keskitettyyn konsernirahoitukseen. Omavaraisuusvertailuun sidottu vapaussäännös on kuitenkin koettu riittämättömäksi tiettyjen tässä tutkielmassa tarkemmin esille tuotavien tasevertailuun liittyvien ongelmakohtien vuoksi.
Omana erityiskysymyksenään tutkielmassa käsitellään tilanteita, joissa yrityksen erillistilinpäätös ja konsernitilinpäätös on laadittu eri tilinpäätösnormistojen mukaisesti. Omavaraisuusasteiden vertailu voi olla ongelmallista, mikäli omavaraisuusasteet poikkeavat toisistaan esimerkiksi IFRS- ja FAS-tilinpäätösnormistojen välisistä eroista johtuen. Vertailuongelman hahmottamiseksi tutkielmassa tuodaan esille IFRS- ja FAS-normistojen väliset keskeisimmät erot sekä erojen vaikutus omavaraisuusasteen suuruuteen esimerkkien avulla.
KVL ja KHO ovat antaneen IFRS/FAS-vertailtavuusongelmaan liittyen päätökset, joissa on otettu kantaa siihen, onko tilinpäätöseriin mahdollista tehdä oikaisuita säännöstä sovellettaessa. KHO ei sallinut oikaisuiden tekemistä lain sanamuotoon ja rajanveto-ongelmiin vedoten, vaikka oikaisuilla olisikin voitu parantaa vertailukelpoisuutta. Verolainsäädännön parempi yhteensovittaminen IFRS-normistoon on KHO:n ratkaisun seurauksena noussut jälleen ajankohtaiseksi.
Vapautussäännöksen soveltaminen perustuu yrityksen erillistaseen ja konsernitaseen välillä tehtävään omavaraisuusasteiden vertailuun. Säännöksen edellytysten täyttyessä on katsottu, ettei yrityksessä todennäköisesti pyritä veronkiertämiseen korkojen vähennysoikeutta hyödyntämällä. Vapaussäännöksen olemassaolo on nähty tärkeäksi, sillä sen avulla pystytään lieventämään sääntelyn vaikutuksia keskitettyyn konsernirahoitukseen. Omavaraisuusvertailuun sidottu vapaussäännös on kuitenkin koettu riittämättömäksi tiettyjen tässä tutkielmassa tarkemmin esille tuotavien tasevertailuun liittyvien ongelmakohtien vuoksi.
Omana erityiskysymyksenään tutkielmassa käsitellään tilanteita, joissa yrityksen erillistilinpäätös ja konsernitilinpäätös on laadittu eri tilinpäätösnormistojen mukaisesti. Omavaraisuusasteiden vertailu voi olla ongelmallista, mikäli omavaraisuusasteet poikkeavat toisistaan esimerkiksi IFRS- ja FAS-tilinpäätösnormistojen välisistä eroista johtuen. Vertailuongelman hahmottamiseksi tutkielmassa tuodaan esille IFRS- ja FAS-normistojen väliset keskeisimmät erot sekä erojen vaikutus omavaraisuusasteen suuruuteen esimerkkien avulla.
KVL ja KHO ovat antaneen IFRS/FAS-vertailtavuusongelmaan liittyen päätökset, joissa on otettu kantaa siihen, onko tilinpäätöseriin mahdollista tehdä oikaisuita säännöstä sovellettaessa. KHO ei sallinut oikaisuiden tekemistä lain sanamuotoon ja rajanveto-ongelmiin vedoten, vaikka oikaisuilla olisikin voitu parantaa vertailukelpoisuutta. Verolainsäädännön parempi yhteensovittaminen IFRS-normistoon on KHO:n ratkaisun seurauksena noussut jälleen ajankohtaiseksi.