Erityisopettajan muuttuva työnkuva : "Ei olla enää näissä omissa poteroissa ammatillisesti"
Gummerus, Elina; Jussila, Johanna (2015)
2015
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507032026
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507032026
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää, miten erityisopettajat käsitteellistävät inkluusiota. Tarkentavana kysymyksenä pohdimme erityisopettajien käsityksiä inkluusiosta heidän omassa työssään. Työ on laadullinen tutkimus, jonka metodologiaa ohjaa fenomenografia. Tutkimuksen aineisto on kerätty ryhmäkeskustelulla, johon osallistui kolme samalla eteläsuomalaisella koululla työskentelevää erityisopettajaa.
Erityisopettajien käsityksiä inkluusiosta ei ole juuri tutkittu. Vuoden 2010 lakimuutos kolmiportaisesta tuesta määritteli uusia rakenteita opettajan työhön ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010 sekä 2016 velvoittavat tuomaan inklusiivisia käytäntöjä kouluihin. Erityisopettajien käsityksiä on tärkeä tutkia, sillä he ovat tärkeässä asemassa vaikuttamassa inklusiivisen koulukulttuurin luomiseen.
Tutkimuksen tuloksista on muodostettu käsiteavaruus, jonka ylimpänä käsitteenä on erityisopettajan työnkuvan muutos. Erityisopettajien työnkuva on muuttunut yksilökuntoutuksesta kohti pienryhmäopetusta. Analyysin pohjalta syntyivät myös seuraavat kolme yläkategoriaa: Opettaja
inklusiivisessa koulussa, Yhteistyö ja Lähikoulu työympäristönä.
Opettaja inklusiivisessa koulussa -kategoria kattaa opettajalta vaadittujen ominaisuuksien lisäksi työn haasteita sekä resurssien vaikutuksia inkluusion toteutumiseen. Yhteistyön alla nostetaan esille sekä moniammatillinen yhteistyö koulun sisällä että yhteistyö vanhempien ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Kategoriassa Lähikoulu työympäristönä käsitellään erityisopettajan työskentelyä lähikouluperiaatteella toteutettavassa koulussa, erityisopetuksen näkymistä koulun arjessa sekä inkluusion rajanvetoja.
Tutkimukseen osallistuneet erityisopettajat suhtautuivat inkluusioon niin ideologian kuin käytännön toteutuksen tasolla positiivisesti. Tutkittavat käsittivät koulun jossa työskentelivät inklusiiviseksi kouluksi, jossa toteutetaan lähikouluperiaatetta. Lähikoulu nähtiin ensisijaisena ja
toimivana ratkaisuna inkluusion toteuttamiselle, josta oppilaita siirretään pienryhmään vain erittäin painavista syistä. Inkluusion toteutumisen edellytyksenä on työnkuvan muuttuminen, mikä vaatii opettajalta valmiuksia omien asenteidensa muuttamiseen ja täydennyskouluttautumiseen, sillä erityisopettajien saama yksilökuntoutukseen keskittyvä koulutus ei vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Työnkuvan muutos on lisännyt erityisopettajien työmäärää sekä keskinäistä yhteistyötä niin opettajien, vanhempien kuin koulun ulkopuolisten kasvatuksen ammattilaisten kanssa.
Erityisopettajien käsityksiä inkluusiosta ei ole juuri tutkittu. Vuoden 2010 lakimuutos kolmiportaisesta tuesta määritteli uusia rakenteita opettajan työhön ja Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010 sekä 2016 velvoittavat tuomaan inklusiivisia käytäntöjä kouluihin. Erityisopettajien käsityksiä on tärkeä tutkia, sillä he ovat tärkeässä asemassa vaikuttamassa inklusiivisen koulukulttuurin luomiseen.
Tutkimuksen tuloksista on muodostettu käsiteavaruus, jonka ylimpänä käsitteenä on erityisopettajan työnkuvan muutos. Erityisopettajien työnkuva on muuttunut yksilökuntoutuksesta kohti pienryhmäopetusta. Analyysin pohjalta syntyivät myös seuraavat kolme yläkategoriaa: Opettaja
inklusiivisessa koulussa, Yhteistyö ja Lähikoulu työympäristönä.
Opettaja inklusiivisessa koulussa -kategoria kattaa opettajalta vaadittujen ominaisuuksien lisäksi työn haasteita sekä resurssien vaikutuksia inkluusion toteutumiseen. Yhteistyön alla nostetaan esille sekä moniammatillinen yhteistyö koulun sisällä että yhteistyö vanhempien ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Kategoriassa Lähikoulu työympäristönä käsitellään erityisopettajan työskentelyä lähikouluperiaatteella toteutettavassa koulussa, erityisopetuksen näkymistä koulun arjessa sekä inkluusion rajanvetoja.
Tutkimukseen osallistuneet erityisopettajat suhtautuivat inkluusioon niin ideologian kuin käytännön toteutuksen tasolla positiivisesti. Tutkittavat käsittivät koulun jossa työskentelivät inklusiiviseksi kouluksi, jossa toteutetaan lähikouluperiaatetta. Lähikoulu nähtiin ensisijaisena ja
toimivana ratkaisuna inkluusion toteuttamiselle, josta oppilaita siirretään pienryhmään vain erittäin painavista syistä. Inkluusion toteutumisen edellytyksenä on työnkuvan muuttuminen, mikä vaatii opettajalta valmiuksia omien asenteidensa muuttamiseen ja täydennyskouluttautumiseen, sillä erityisopettajien saama yksilökuntoutukseen keskittyvä koulutus ei vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Työnkuvan muutos on lisännyt erityisopettajien työmäärää sekä keskinäistä yhteistyötä niin opettajien, vanhempien kuin koulun ulkopuolisten kasvatuksen ammattilaisten kanssa.