"Featurea ehdottomasti, aika usein reportaasia" : tekijöiden näkökulmia kerronnalliseen journalismiin

Abstract

Pro gradu -tutkielmani ydin on pitkä kerronnallinen journalismi, jota julkaistaan niin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, sanomalehtien sunnuntaisivuilla kuin useissa aikakauslehdissä. Kutsun kyseistä lajityyppiä tutkielmassa kerronnalliseksi journalismiksi, reportaasiksi, featureksi tai yksinkertaisesti lajityypiksi. Lähestyn sitä yhtäältä median murroksen kontekstissa, toisaalta suomalaisen reportaasin historian valossa. Otteeni on taustoittava ja empiirinen. Tarkoituksenani on valottaa kerronnallisen journalismin luonnetta siihen erikoistuneiden toimittajien näkökulmasta ja saada näin otetta lajityypin roolista sekä nykyjournalismissa että yhteiskunnallisesti.

Mediakentällä viime vuosina kiristynyt kilpailu on nostanut polttopisteeseen journalismin uskottavuuden ja laadun. Median murroksessa kerronnallinen lajityyppi on alkanut näyttäytyä keinona pitää kiinni journalismin vahvuuksista. Historiallisesti tunnistan tutkielmassa nykyreportaasissa piirteitä 1800-luvun matkakertomuksista. Niitä kirjoittivat tuon ajan kirjailijat, joista monet olivat myös toimittajia ja kansakunnan rakentajia.

Tutkielmassa pohdin, miten reportaasi journalistisena lajityyppinä vastaa yhdysvaltalaisen kulttuuritutkijan James W. Careyn toiveisiin näkemyksellisestä ja jopa runollisesta journalismista, joka taltioi kuluvan ajan ilmiöitä ja ylläpitää demokratiaa. Hyödynnän myös Risto Kuneliuksen ajatusta journalismin neljänlaisista tehtävistä, jotka ovat tiedonvälittäminen, tarinoiden kertominen, julkisen keskustelun ylläpitäminen ja julkisen toiminnan resurssina toimiminen.

Tutkimukseni aineisto koostuu seitsemän kerronnalliseen lajityyppiin erikoistuneen toimittajan teemahaastattelusta. Käsittelen haastatteluaineistoa aineistolähtöisesti, mutta tarkasteluani jäsentävät kysymysrungon teemat.

Haastatellut toimittajat näkevät kerronnallisen lajityypin hyvin monimuotoisena ja uutisen lajityyppiä täydentävänä. He mieltävät lajityypin juontuvan pääosin Yhdysvalloista, ei niinkään suomalaisista matkakertomuksista. Tavallisin termi toimittajien luonnehtiessa lajityyppiä on feature, jonka yhdeksi alalajiksi he näkevät reportaasin. He pitävät featuren tehtävänä paitsi tiedon tuottamista maailmasta, myös maailman tekemistä ymmärrettäväksi. Haastateltavat kokevat, että missä uutinen välittää melko mustavalkoisen ja pirstaleisen maailman, siinä reportaasi valaisee, miksi ja miten asiat tapahtuivat ja mikä on niiden merkitys kansalaiselle.

Tarkasteltu kerronnallinen lajityyppi käsittelee asioita yksityisestä yleiseen -logiikalla. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin kirjoitetussa kerronnallisessa artikkelissa on aina jokin ylätason teema, mutta lajityypin vahvuus on esitellä se lukijalle arkisen ja yksityisen avulla. Lajityypissä kerronnallisuus ei ole itse tarkoitus vaan väline, jonka toimittajat katsovat hyödyttävän ennen muuta lukijaa.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että haastateltujen toimittajien näkökulmasta lajityyppi pystyy uutisjournalismia paremmin vastaamaan Careyn toiveisiin journalismin näkemyksellisyydestä. Lukija saa reportaasin avulla käsityksen yhteiskunnassa tapahtuvista monimutkaisista asioista ja hitaista muutoksista, mikä voi samalla edistää demokratiaa. Merkillepantavaa on, että lajityyppi toimii mainiosti paperin lisäksi myös internetissä. Toisaalta ratkaisuna nykyiseen median murrokseen lajityyppi on hankala: samalla kun se tuo journalismiin kaivattua uskottavuutta, laatua ja ymmärrettävyyttä, sen tekeminen vaatii medialta resursseja.