Ahvenanmaa : diskurssianalyyttinen tarkastelu
Kesti, Heli (2015)
2015
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507032021
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507032021
Tiivistelmä
Tutkielmassani olen tarkastellut Helsingin Sanomien ja Hufvudstadsbladetin Ahvenanmaata, ahvenanmaalaisia ja ahvenanmaalaisuutta käsitteleviä tekstejä vuoden ajalta, syyskuun alusta 2013 elokuun loppuun 2014. Aineistooni valitsin tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki ne tekstit, joissa Ahvenanmaa mainittiin.
Tutkimusmenetelmänä käytin määrällisen analyysin lisäksi Norman Fairclough’n määrittelemää kriittistä diskurssianalyysia. Tein myös vertailua Sari Pietikäisen tutkimaan Helsingin Sanomien saamelaiskuvaan ja siihen liittyvään vähemmistödiskurssiin eli mediaan tapaan kirjoittaa vähemmistöjä. Lisäksi tein vertailua siihen, miten suomenruotsalaisista on perinteisesti kirjoitettu, eräänlaiseen suomenruotsalaisuuden diskurssiin.
Keskeisiä tuloksiani oli, että Hufvudstadsbladetin kuva Ahvenanmaasta muodostui paitsi määrällisesti myös laadullisesti monipuolisemmaksi. Helsingin Sanomien teksteissä Ahvenanmaata katsottiin nimenomaan mannersuomalaisesta näkökulmasta, ja aihevalinnoissa oli nähtävissä, että pääasiassa juttujen yleisöksi oli johdettavissa mannersuomalainen lukijakuluttaja. Helsingin Sanomien Ahvenanmaa-kirjoittelu oli kuitenkin Sari Pietikäisen tutkimaan saamelaiskirjoitteluun verrattuna monipuolisempaa. Hufvudstadsbladetissa puolestaan Ahvenanmaata käsiteltiin yhtenä osana suomenruotsalaista yhteisöä ja niin kutsuttua Svenskfinlandia.
Aineistostani olivat löydettävissä erityisyyttä korostavat diskurssit, jotka poikkesivat toisistaan. Helsingin Sanomissa diskurssi Ahvenanmaan toiseudesta ja erilaisuudesta suhteessa Manner- Suomeen ja mannersuomalaisiin nousi hegemoniseksi diskurssiksi. Hufvudstadsbladetissa diskurssi Ahvenanmaan erityisyydestä Svenskfinlandin eli suomenruotsalaisen yhteisön sisällä oli joissain teksteissä voimakas, mutta ei koko aineistossa kuitenkaan hegemoninen. Suomenruotsalaiset symbolit ja eräänlainen suomenruotsalainen diskurssi olivat näkyvissä huomattavasti enemmän Hufvudstadsbladetissa kuin Helsingin Sanomissa.
Tutkielmani perusteella näkisin, että monipuolisemman vähemmistökuvan kannalta olisi hyvä, että Ahvenanmaalla olisi pysyvästi myös valtaväestön median toimittajia. Vaihtoehtoista näkökulmaa toisi myös vähemmistölehtien seuraaminen, ja mielestäni lehdet voisivat myös käydä enemmän dialektia keskenään. Suomenruotsalaiset ovat vähän tutkittu aihe mediatutkimuksessa, ahvenanmaalaiset tutkimaton ennen omaa tutkielmaani. Jatkossa toivoisinkin näkeväni suomen- ja ruotsinkielistä mediaa vertailevia tutkimuksia. Myös suomenruotsalaisen vähemmistön käsittely laajemmin suomenkielisessä mediassa ansaitsisi mielestäni oman tutkimuksensa.
Tutkimusmenetelmänä käytin määrällisen analyysin lisäksi Norman Fairclough’n määrittelemää kriittistä diskurssianalyysia. Tein myös vertailua Sari Pietikäisen tutkimaan Helsingin Sanomien saamelaiskuvaan ja siihen liittyvään vähemmistödiskurssiin eli mediaan tapaan kirjoittaa vähemmistöjä. Lisäksi tein vertailua siihen, miten suomenruotsalaisista on perinteisesti kirjoitettu, eräänlaiseen suomenruotsalaisuuden diskurssiin.
Keskeisiä tuloksiani oli, että Hufvudstadsbladetin kuva Ahvenanmaasta muodostui paitsi määrällisesti myös laadullisesti monipuolisemmaksi. Helsingin Sanomien teksteissä Ahvenanmaata katsottiin nimenomaan mannersuomalaisesta näkökulmasta, ja aihevalinnoissa oli nähtävissä, että pääasiassa juttujen yleisöksi oli johdettavissa mannersuomalainen lukijakuluttaja. Helsingin Sanomien Ahvenanmaa-kirjoittelu oli kuitenkin Sari Pietikäisen tutkimaan saamelaiskirjoitteluun verrattuna monipuolisempaa. Hufvudstadsbladetissa puolestaan Ahvenanmaata käsiteltiin yhtenä osana suomenruotsalaista yhteisöä ja niin kutsuttua Svenskfinlandia.
Aineistostani olivat löydettävissä erityisyyttä korostavat diskurssit, jotka poikkesivat toisistaan. Helsingin Sanomissa diskurssi Ahvenanmaan toiseudesta ja erilaisuudesta suhteessa Manner- Suomeen ja mannersuomalaisiin nousi hegemoniseksi diskurssiksi. Hufvudstadsbladetissa diskurssi Ahvenanmaan erityisyydestä Svenskfinlandin eli suomenruotsalaisen yhteisön sisällä oli joissain teksteissä voimakas, mutta ei koko aineistossa kuitenkaan hegemoninen. Suomenruotsalaiset symbolit ja eräänlainen suomenruotsalainen diskurssi olivat näkyvissä huomattavasti enemmän Hufvudstadsbladetissa kuin Helsingin Sanomissa.
Tutkielmani perusteella näkisin, että monipuolisemman vähemmistökuvan kannalta olisi hyvä, että Ahvenanmaalla olisi pysyvästi myös valtaväestön median toimittajia. Vaihtoehtoista näkökulmaa toisi myös vähemmistölehtien seuraaminen, ja mielestäni lehdet voisivat myös käydä enemmän dialektia keskenään. Suomenruotsalaiset ovat vähän tutkittu aihe mediatutkimuksessa, ahvenanmaalaiset tutkimaton ennen omaa tutkielmaani. Jatkossa toivoisinkin näkeväni suomen- ja ruotsinkielistä mediaa vertailevia tutkimuksia. Myös suomenruotsalaisen vähemmistön käsittely laajemmin suomenkielisessä mediassa ansaitsisi mielestäni oman tutkimuksensa.