Kuuleminen alaikäisen osallisuuden vahvistajana ja tiedonsaannin varmistajana hallintomenettelyssä
Murtomäki, Kirsi (2015)
2015
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507011999
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201507011999
Tiivistelmä
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteena on ollut alaikäisen aseman vahvistaminen yhdenvertaisena yksilönä eli oikeussubjektina niin lain edessä kuin yhteiskunnassa. Sopimuksen tavoitteena on ollut vaikuttaa sopimusvaltioiden lainsäädäntöön ja käytäntöihin. Samalla on kehittynyt myös lapsioikeudellinen ajattelu. Keskeisinä periaatteina sopimuksessa on lapsen edun ensisijaisuus ja lapsen osallisuus. Tämän tutkimuksen punaisena lankana toimii osallisuusperiaate.
Suomalainen lainsäädäntö sisältää erilaisia ikärajoja ja käsitteitä, joilla on merkitystä alaikäisen aseman määräytymiseen eli mahdollisuuteen vaikuttaa omassa asiassaan. Käytössä ei ole yhtenäistä käsitteistöä osallisuudesta ja sen tasoista. Monessa yhteydessä mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen rinnastetaan toisiinsa, vaikka niillä on omat roolinsa prosessissa. Mielipiteen selvittäminen ei ole määrämuotoinen toimi, vaan kyse on näkemysten ja ajatusten sekä tahtotilan esittämisestä. Kuuleminen taas on menettelyllinen toimi. Siihen sisältyy oikeus esittää näkemyksiä, mutta myös selvityksiä ja siihen liittyy vielä päätöksen perusteena olevien tietojen läpikäyminen. Kuuleminen on keino varmistua, että päätöksentekijällä on käytössään oikeat tiedot ja vain oikeat tiedot. Jos asianosainen havaitsee tiedoissa puutteita, avautuu hänelle mahdollisuus ennen päätöstä korjata puutteet.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen on eroteltu omiksi kohdiksi. Tätä eroa on pyritty myös tässä tutkimuksessa avaamaan. Mielipiteen selvittämisen voi katsoa vahvistavan alaikäisen oikeutta osallistua oman asiansa käsittelyyn. Kuuleminen menettelyllisenä oikeusturvatakeena vahvistaa osallisuutta, koska kuulemiseen sisältyy esittää mielipiteensä ennen päätöksentekoa sekä saada tietoa omasta asiastaan ja siihen vaikuttavista seikoista. Tarkastelu on kohdistunut hallintomenettelyyn, eli viranomaisessa tapahtuvaan hallintoasian käsittelyyn.
Suomalainen lainsäädäntö sisältää erilaisia ikärajoja ja käsitteitä, joilla on merkitystä alaikäisen aseman määräytymiseen eli mahdollisuuteen vaikuttaa omassa asiassaan. Käytössä ei ole yhtenäistä käsitteistöä osallisuudesta ja sen tasoista. Monessa yhteydessä mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen rinnastetaan toisiinsa, vaikka niillä on omat roolinsa prosessissa. Mielipiteen selvittäminen ei ole määrämuotoinen toimi, vaan kyse on näkemysten ja ajatusten sekä tahtotilan esittämisestä. Kuuleminen taas on menettelyllinen toimi. Siihen sisältyy oikeus esittää näkemyksiä, mutta myös selvityksiä ja siihen liittyy vielä päätöksen perusteena olevien tietojen läpikäyminen. Kuuleminen on keino varmistua, että päätöksentekijällä on käytössään oikeat tiedot ja vain oikeat tiedot. Jos asianosainen havaitsee tiedoissa puutteita, avautuu hänelle mahdollisuus ennen päätöstä korjata puutteet.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen on eroteltu omiksi kohdiksi. Tätä eroa on pyritty myös tässä tutkimuksessa avaamaan. Mielipiteen selvittämisen voi katsoa vahvistavan alaikäisen oikeutta osallistua oman asiansa käsittelyyn. Kuuleminen menettelyllisenä oikeusturvatakeena vahvistaa osallisuutta, koska kuulemiseen sisältyy esittää mielipiteensä ennen päätöksentekoa sekä saada tietoa omasta asiastaan ja siihen vaikuttavista seikoista. Tarkastelu on kohdistunut hallintomenettelyyn, eli viranomaisessa tapahtuvaan hallintoasian käsittelyyn.