Ymmärtämiseen vaikuttavat rakenteet ja kielenpiirteet Maahanmuuttoviraston lainsoveltamisohjeissa
Peiponen, Piia (2015)
2015
Suomen kielen maisteriopinnot - Master's Programme in Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301991
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan viranomaisen toiselle laatimia tekstejä. Aineistona ovat sisäasiainhallinnon alalle kuuluvan Maahanmuuttoviraston lainsoveltamisohjeet, joiden rakennetta ja kielenpiirteitä tutkielmassa analysoidaan. Lainsoveltamisohje on eräs virkakielen muoto: ohje on sekä sen kirjoittajan tulkinta laista että toimintaohje päätöstä tekevälle viranomaiselle. Lainsoveltamisohje on haastava tekstityyppi niin kirjoittajalle, lukijalle kuin kielenhuoltajallekin. Siinä yhdistyvät lakitekstien koukerot, substanssiasian käsitteet ja toimintaohjeen lauserakenteet.
Kotimaisten kielten keskus määrittelee virkakielen kieleksi, "jota valtion ja kuntien viranomaiset sekä julkisten palvelujen tarjoajat käyttävät työtehtävissään". Viranomaiset toimivatkin pitkälti kielen avulla, ja kirjoitetun kielen käyttö viranomaistyössä on jatkuvasti korostunut. Monissa tehtävissä tarvitaan jo varsin korkeatasoista kielitaitoa. (SKT 2009: 170.) Viranomaistekstit ovat moneen suuntaa intertekstuaalisia: lakitekstien rakenteet ja termit kiertävät helposti asiakirjasta toiseen, jolloin säädöskieli siirtyy esimerkiksi hakulomakkeeseen tai päätöstekstiin. Ei ole siis ihme, että hallinnollisiin asiakirjoihin tottumattomat pitävät niitä vaikeaselkoisina.
Nykyisen hallintolain mukaan viranomaisen käyttämän kielen tulee kuitenkin olla asiallista, selkeää ja ymmärrettävää. Ymmärtämisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen pystyy toistamaan tai selittämään lukemansa tai kuulemansa olennaisimmat kohdat (Wiio 1984: 142). Asiakkaiden lisäksi tietysti myös toinen viranomainen ansaitsee luettavakseen selkeää ja ymmärrettävää tekstiä, jotta työ tekstin parissa tai sen avulla voisi olla yksiselitteistä ja tehokasta.
Viranomaiskielen vaikeaselkoisuus on ikuinen valittamisen aihe, mutta Avoin hallinto -hanke ja Hyvään virkakieleen! -kampanja ovat kuitenkin erinomaisia esimerkkejä siitä, että myös julkinen sektori haluaa tekstiensä vastaavaan niihin kohdistuviin muuttuviin vaatimuksiin.
Kotimaisten kielten keskus määrittelee virkakielen kieleksi, "jota valtion ja kuntien viranomaiset sekä julkisten palvelujen tarjoajat käyttävät työtehtävissään". Viranomaiset toimivatkin pitkälti kielen avulla, ja kirjoitetun kielen käyttö viranomaistyössä on jatkuvasti korostunut. Monissa tehtävissä tarvitaan jo varsin korkeatasoista kielitaitoa. (SKT 2009: 170.) Viranomaistekstit ovat moneen suuntaa intertekstuaalisia: lakitekstien rakenteet ja termit kiertävät helposti asiakirjasta toiseen, jolloin säädöskieli siirtyy esimerkiksi hakulomakkeeseen tai päätöstekstiin. Ei ole siis ihme, että hallinnollisiin asiakirjoihin tottumattomat pitävät niitä vaikeaselkoisina.
Nykyisen hallintolain mukaan viranomaisen käyttämän kielen tulee kuitenkin olla asiallista, selkeää ja ymmärrettävää. Ymmärtämisellä tarkoitetaan sitä, että ihminen pystyy toistamaan tai selittämään lukemansa tai kuulemansa olennaisimmat kohdat (Wiio 1984: 142). Asiakkaiden lisäksi tietysti myös toinen viranomainen ansaitsee luettavakseen selkeää ja ymmärrettävää tekstiä, jotta työ tekstin parissa tai sen avulla voisi olla yksiselitteistä ja tehokasta.
Viranomaiskielen vaikeaselkoisuus on ikuinen valittamisen aihe, mutta Avoin hallinto -hanke ja Hyvään virkakieleen! -kampanja ovat kuitenkin erinomaisia esimerkkejä siitä, että myös julkinen sektori haluaa tekstiensä vastaavaan niihin kohdistuviin muuttuviin vaatimuksiin.