Kehitysavun ajankohtaisia ongelmakohtia

Abstract

Kehitysavun tehokkuudesta on keskusteltu paljon taloustieteen julkaisuissa. Kehitysapu ei ole oikein toiminut ja ongelmaa on pyritty korjaamaan tekemällä apu ehdolliseksi. Ehdollistaminen ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa osoittautunut toimivaksi vaihtoehdoksi. Lähiaikoina kehitysapukeskusteluun on kehitysavun tehokkuuden lisäksi noussut avun eettiset ja moraaliset lähtökohdat. Työssä tarkastellaan ensin kehitysavun historiaa ja yleisiä lähtökohtia. Yksi keskustelua on herättäneistä kysymyksistä on, voiko yksittäinen maa olla kehitysavun saaja ja antaja saman aikaisesti. Ongelmaa lähestytään tarkastelemalla ensin kehitysavun empiirisesti havaittuja vaikutuksia kasvuun sekä kehitysavun aiheuttamaa mahdollista riippuvuutta. Myös kansainvälisten julkishyödykkeiden tapaus on huomioitava kehitysapua pohdittaessa.

Kehitysavun vaikutukset kasvuun ovat epäselvät ja sen itsenäisten vaikutusten havaitseminen on haastavaa. Yleisin lopputulos kuitenkin näyttäisi olevan, että kehitysapu edistää kasvua ja on hyödyllistä, jos sitä vastaanottavassa maassa vallitsee niin sanotusti oikeanlaiset olosuhteet. Kehitysapu voi kuitenkin aiheuttaa kehitysapua saavissa maissa riippuvuutta ja siihen liittyy saajan kannalta ongelmallista kehitysavun sirpaloitumista. Tämä ilmiö on noussut esiin etenkin teknisen avustuksen kohdalla, eikä sitä antamalla varsinaisesti täytetä avun saajan todellista tarvetta. Kehitysapuvirtojen suuntautumisessa on otettava huomioon myös kansainväliset julkishyödykkeet, sillä niiden myötä varoja voidaan suunnata kehittyneissä maissa tapahtuvaan kehitystoimintaan. Tämä vähentää kehitysavun ehdollistamiseen liittyviä ongelmia, kun apua ei anneta suoraan kehittyvään maahan. Merkittävä kehitysapuvarojen suuntaamiseen liittyvä ongelma on yksittäisen maan oleminen yhtä aikaa kehitysavun vastaanottajana ja antajana. Tähän liittyvät kiinteästi oikeudenmukaisuuden käsite sekä moraalisen vastuun päättyminen. Analyyttinen tarkastelu yksittäisen maan olemisesta kehitysavun saajana ja antajana osoittaa, että tilanne on paitsi mahdollinen, myös taloustieteellisesti ja moraalisesti perusteltavissa.