UNC13B - A potential target gene of 9p13.3 amplicon in prostate cancer

Abstract

Backround and aims: Prostate cancer is the most common cancer in men in Western countries. It is a highly heterogeneous disease both clinically and genetically. Multiple genomic rearrangements are associated with the disease, copy number alterations being the most common ones. One recently found recurrently amplified chromosomal region is 9p13.3. The aim of this thesis was to study whether UNC13B is a potential target gene of this novel amplification in prostate cancer. This thesis is part of a broader study of 9p chromosomal region in prostate cancer.

Methods: The expression of endogenous UNC13B mRNA was determined with RT-qPCR from different prostate cancer cell lines. PC-3, MCF-7 and LNCaP cancer cells were transiently transfected with UNC13B. Overexpression was verified by RT-qPCR analysis at mRNA level, and by immunoblotting and immunocytochemistry at protein level. The functional role of UNC13B was studied by overexpressing UNC13B in PC-3 and MCF-7 cells, and assaying the effect on cell growth and migration ability. In addition, the expression of UNC13B was determined from clinical prostate cancer specimens by using RT-qPCR and immunohistochemistry.

Results: The levels of UNC13B overexpression showed variability in studied cell lines. Overexpression of UNC13B slightly increased the proliferation of PC-3 cells; however the overexpression status proved to be low in PC-3 cells. Overexpression did not affect migration ability of PC-3 cells. The effect of UNC13B overexpression on MCF-7 cell growth was a challenge to determine since the cells exhibited abnormally large amounts of UNC13B protein upon transfection causing cell death. The results from clinical tumor sample analyses suggest that higher UNC13B expression might have a role in more advanced disease although the results were not statistically significant. Compared to benign prostatic hyperplasia and primary prostate cancer, the hormone refractory cancer samples showed the highest mean expression and also a few cases of particularly high UNC13B expression at mRNA level.

Conclusion: The results from clinical samples analyses indicate that higher UNC13B expression levels might be associated with more advanced disease and/or disease progression. This suggests that UNC13B expression profile could potentially be combined with other parameters to predict the aggressiveness of the disease. The functional role of UNC13B in cancer cells remains a question. More studies are needed to assess the potential use of UNC13B as a prognostic biomarker.

TIIVISTELMÄ

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet: Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä länsimaissa. Se on erittäin heterogeeninen sairaus niin kliinisesti kuin geneettisestikin. Eturauhassyöpään liittyy lukuisia genomin uudelleen järjestäytymisiä, joista yleisimpiä ovat kromosomialueiden kopiolukumuutokset. Eräs hiljattain löydetty toistuva monistunut kromosomialue on 9p13.3. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia voisiko UNC13B olla tämän uuden kromosomi-monistuman kohdegeeni eturauhassyövässä. Tämä työ on osa laajempaa 9p-kromosomi-alueen tutkimusta.

Tutkimusmenetelmät: UNC13B:n ilmentyminen määritettiin lähetti-RNA-tasolla (mRNA) kvantitatiivisella käänteiskopiointipolymeraasiketjureaktiolla (RT-qPCR) eri eturauhassyöpä-solulinjoista. PC-3-, MCF-7- ja LNCaP-solulinjat transfektoitiin väliaikaisesti UNC13B-cDNA:lla, ja yli-ilmentyminen varmistettiin mRNA-tasolla RT-qPCR:lla sekä proteiinitasolla immunoblottauksen ja sytokemian avulla. UNC13B:n toimintaa tutkittiin yli-ilmentämällä sitä PC-3- ja MCF-7-soluissa, ja analysoimalla yli-ilmentymisen vaikutusta solujen jakautumis- ja migraatiokykyyn. Näiden tutkimusten lisäksi UNC13B:n ilmentyminen määritettiin kliinisistä eturauhassyöpänäytteistä RT-qPCR:n ja immunohistokemian avulla.

Tutkimustulokset: UNC13B-geenin ilmentymistasot vaihtelivat eri syöpäsolulinjojen välillä. UNC13B:n yli-ilmentyminen PC-3-soluissa lisäsi jonkin verran solujen jakautumista, mutta toisaalta yli-ilmentymistaso osoittautui matalaksi tässä solulinjassa. Yli-ilmentymisellä ei ollut vaikutusta PC-3-solujen migraatiokykyyn. UNC13B:n yli-ilmentymisen vaikutusta MCF-7-solujen jakautumiseen oli haastavaa tutkia, sillä solut tuottivat epätavallisen suuren määrän UNC13B-proteiinia transfektiolla aiheuttaen solukuolemaa. Tulokset kliinisten eturauhassyöpänäytteiden analyysistä viittaavat, että korkeammalla UNC13B-geenin ilmentymisellä saattaa olla rooli edistyneemmässä eturauhassyövässä vaikkakaan tulokset eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Hormonirefraktorisissa (HR) näytteissä esiintyi korkein UNC13B:n ilmentymisen keskiarvo verrattuna näytteisiin eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta ja primaarisyövästä. Muutamassa HR-näytteessä havaittiin myös erityisen korkea UNC13B-ilmentyminen mRNA-tasolla.

Johtopäätökset: Kliinisten eturauhassyöpänäytteiden analyysin tulokset viittaavat siihen, että korkeammat UNC13B-ilmentymistasot saattavat liittyä edistyneempiin syöpätapauksiin ja/tai syövän etenemiseen. UNC13B-geenin ilmentymisprofiilin voisi täten yhdistää muihin parametreihin eturauhassyövän aggressiivisuuden ennustamisessa. UNC13B:n toiminnallinen rooli syöpäsoluissa ei selvinnyt tässä tutkimuksessa. Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään UNC13B:n potentiaalista roolia eturauhassyövän ennustettavuuden biomarkkerina.