Ylempien toimihenkilöiden perheen ja työn yhdistäminen sekä työhyvinvointi ruuhkavuosina
Koivulampi, Kirsti (2015)
2015
Sosiaalipolitiikka, Pori - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301986
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301986
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee 35-44-vuotiaiden ylempien toimihenkilöiden työhyvinvointia. Tutkittavaa ryhmää yhdistää kuuluminen asiantuntijatyötä tekeviin. Aineistona on käytetty Teknologiateollisuus ry:n Hyvä työ - pidempi työura -työhyvinvointihankkeessa kerättyä aineistoa.
Työssä on käytetty kvantitatiivisia menetelmiä työhyvinvoinnin tutkimiseen vertaamalla saman ikäisten teollisuuden työntekijöiden kanssa. Ristiintaulukoinnin, varianssianalyysin ja korrelaatiokerrointen avulla tutkitaan kohderyhmän työhyvinvointia, vaikuttaako työaikajärjestelyt työhön sitoutumiseen, miten eri työntekijäryhmät kokevat työn ja perheen yhdistämisen sekä vaikuttaako sukupuoli eri työntekijäryhmien asennoitumiseen työn ja perheen yhdistämisessä.
Asiantuntijatyötä tekevät kokevat perheen ja työn yhdistämisen helpommaksi, sillä asiantuntijatyötä tekevillä on yleensä joustavat työajat sekä mahdollisuus tehdä työtä myös työpaikan ulkopuolella. Toisaalta asiantuntijatyötä tekevät joutuvat tekemään pidempiä työpäiviä ja matkustamaan enemmän, jolloin aika perheen kanssa kärsii työtehtävien vuoksi.
Tutkimuksen tulosten mukaan asiantuntijatyötä tekevällä 35-44-vuotiailla on parempi työhyvinvointi kuin saman ikäisellä työntekijöillä. Työaikajoustoilla ja työhön sitoutumisella on positiivista korrelaatiota keskenään sekä varianssianalyysin mukaan ylemmät toimihenkilöt ovat ikäryhmässä enemmän työhönsä sitoutuneita kuin saman ikäiset työntekijät. Myös eri työntekijäryhmien kokemuksessa perheen ja työn yhdistämisestä on eroa, niin että työntekijät kokevat työn ja perheen yhdistämisen ongelmallisemmaksi. Tutkimuksen mukaan sukupuolella ei ole kovin suurta merkitystä kokemuksessa työn ja perheen yhdistämisestä.
Työssä on käytetty kvantitatiivisia menetelmiä työhyvinvoinnin tutkimiseen vertaamalla saman ikäisten teollisuuden työntekijöiden kanssa. Ristiintaulukoinnin, varianssianalyysin ja korrelaatiokerrointen avulla tutkitaan kohderyhmän työhyvinvointia, vaikuttaako työaikajärjestelyt työhön sitoutumiseen, miten eri työntekijäryhmät kokevat työn ja perheen yhdistämisen sekä vaikuttaako sukupuoli eri työntekijäryhmien asennoitumiseen työn ja perheen yhdistämisessä.
Asiantuntijatyötä tekevät kokevat perheen ja työn yhdistämisen helpommaksi, sillä asiantuntijatyötä tekevillä on yleensä joustavat työajat sekä mahdollisuus tehdä työtä myös työpaikan ulkopuolella. Toisaalta asiantuntijatyötä tekevät joutuvat tekemään pidempiä työpäiviä ja matkustamaan enemmän, jolloin aika perheen kanssa kärsii työtehtävien vuoksi.
Tutkimuksen tulosten mukaan asiantuntijatyötä tekevällä 35-44-vuotiailla on parempi työhyvinvointi kuin saman ikäisellä työntekijöillä. Työaikajoustoilla ja työhön sitoutumisella on positiivista korrelaatiota keskenään sekä varianssianalyysin mukaan ylemmät toimihenkilöt ovat ikäryhmässä enemmän työhönsä sitoutuneita kuin saman ikäiset työntekijät. Myös eri työntekijäryhmien kokemuksessa perheen ja työn yhdistämisestä on eroa, niin että työntekijät kokevat työn ja perheen yhdistämisen ongelmallisemmaksi. Tutkimuksen mukaan sukupuolella ei ole kovin suurta merkitystä kokemuksessa työn ja perheen yhdistämisestä.