Tulkkina kahden maailman välillä - kokemusasiantuntijuus kokemuksena
Kolehmainen, Anni-Riikka (2015)
2015
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506301985
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kokemusasiantuntijuutta yhtenä asiantuntijuuden muotona. Tutkimuksessa verrattiin kokemusasiantuntijuutta perinteiseen käsitykseen asiantuntijuudesta, johon on kuulunut vahvasti muodollinen koulutus. Lisäksi tarkasteltiin kokemusasiantuntijuutta mahdollisena keinona siirtää hiljaista tietoa.
Tutkimuksessa kuvailtiin kokemusasiantuntijoiden käyttöä palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä, opetuksessa ja koulutuksessa sekä tarkasteltiin palveluiden käyttäjien omaa tutkimustoimintaa. Lisäksi eriteltiin kokemusasiantuntijatoiminnan vaikutuksia kokemusasiantuntijoihin itseensä, esimerkiksi voimauttavana tekijänä.
Tutkimuksessa haastateltiin kolmea kokemusasiantuntijatoiminnassa mukana olevaa henkilöä. Tavoitteena oli kartoittaa heidän kokemuksiaan kokemusasiantuntijatoiminnasta ja omasta asiantuntijuudestaan. Haastattelumenetelmänä oli avoin teemahaastattelu.
Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä fenomenologiaa, jonka avulla pyrittiin erittelemään kokemusasiantuntijuuden yleisiä rakennepiirteitä. Tutkittavien kertoman perusteella muodostettiin analyysivaiheessa teemoja.
Fenomenologisen analyysin avulla löydettiin seitsemän kokemusasiantuntijuuden keskeistä, toisiinsa yhteydessä olevaa rakennepiirrettä: elämäntapahtumat, joiden perusteella henkilö on lähtenyt mukaan kokemusasiantuntijatoimintaan sekä henkilön toiminnalleen asettamat tavoitteet, kokemusasiantuntijuuden ja ympäröivän maailman vuorovaikutus eli suhtautuminen kokemusasiantuntijoiden sekä kokemusasiantuntijoiden ja eri alojen ammattilaisten väliset suhteet, kokemusasiantuntijuuden toimintakenttä, kokemusasiantuntijatoiminta vaihtoarvollisena asiana eli toiminnasta saatavat palkkiot, kokemusasiantuntijuus esiintymisenä sekä kokemusasiantuntijakoulutuksen tärkeys.
Lisäksi tutkimuksessa peilattiin haastateltujen kokemuksia aiempaan kokemusasiantuntijuutta käsitelleeseen kirjallisuuteen sekä tarkasteltiin kokemusasiantuntijuutta suhteessa nykyiseen asiantuntijuuskäsitteeseen, kokemusasiantuntijan asiantuntijuutta kokemuksena, kokemusasiantuntijaa tiedollisena auktoriteettina sekä ammatti-identiteetin käsitteen näkökulmasta.
Tutkimus vahvistaa jo aiemmissa tutkimuksissa todettua kokemusasiantuntijuuden positiivista vaikutusta kokemusasiantuntijan itsensä elämään. Mahdollisuus määritellä itsensä esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmaisen eläkeläisen lisäksi tai sijasta kokemusasiantuntijaksi, joka saa työstään palkkaa, voi olla kokemuksena hyvin tärkeä esimerkiksi itsetunnolle.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että kokemusasiantuntijakoulutusta tulisi edelleen kehittää ja luoda maanlaajuiset suositukset koulutusten sisällöstä ja toteutuksesta. Myös kokemusasiantuntijoille maksettavia palkkioita koskevia käytäntöjä tulisi yhtenäistää.
Tutkimuksessa kuvailtiin kokemusasiantuntijoiden käyttöä palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä, opetuksessa ja koulutuksessa sekä tarkasteltiin palveluiden käyttäjien omaa tutkimustoimintaa. Lisäksi eriteltiin kokemusasiantuntijatoiminnan vaikutuksia kokemusasiantuntijoihin itseensä, esimerkiksi voimauttavana tekijänä.
Tutkimuksessa haastateltiin kolmea kokemusasiantuntijatoiminnassa mukana olevaa henkilöä. Tavoitteena oli kartoittaa heidän kokemuksiaan kokemusasiantuntijatoiminnasta ja omasta asiantuntijuudestaan. Haastattelumenetelmänä oli avoin teemahaastattelu.
Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä fenomenologiaa, jonka avulla pyrittiin erittelemään kokemusasiantuntijuuden yleisiä rakennepiirteitä. Tutkittavien kertoman perusteella muodostettiin analyysivaiheessa teemoja.
Fenomenologisen analyysin avulla löydettiin seitsemän kokemusasiantuntijuuden keskeistä, toisiinsa yhteydessä olevaa rakennepiirrettä: elämäntapahtumat, joiden perusteella henkilö on lähtenyt mukaan kokemusasiantuntijatoimintaan sekä henkilön toiminnalleen asettamat tavoitteet, kokemusasiantuntijuuden ja ympäröivän maailman vuorovaikutus eli suhtautuminen kokemusasiantuntijoiden sekä kokemusasiantuntijoiden ja eri alojen ammattilaisten väliset suhteet, kokemusasiantuntijuuden toimintakenttä, kokemusasiantuntijatoiminta vaihtoarvollisena asiana eli toiminnasta saatavat palkkiot, kokemusasiantuntijuus esiintymisenä sekä kokemusasiantuntijakoulutuksen tärkeys.
Lisäksi tutkimuksessa peilattiin haastateltujen kokemuksia aiempaan kokemusasiantuntijuutta käsitelleeseen kirjallisuuteen sekä tarkasteltiin kokemusasiantuntijuutta suhteessa nykyiseen asiantuntijuuskäsitteeseen, kokemusasiantuntijan asiantuntijuutta kokemuksena, kokemusasiantuntijaa tiedollisena auktoriteettina sekä ammatti-identiteetin käsitteen näkökulmasta.
Tutkimus vahvistaa jo aiemmissa tutkimuksissa todettua kokemusasiantuntijuuden positiivista vaikutusta kokemusasiantuntijan itsensä elämään. Mahdollisuus määritellä itsensä esimerkiksi mielenterveys- tai päihdeongelmaisen eläkeläisen lisäksi tai sijasta kokemusasiantuntijaksi, joka saa työstään palkkaa, voi olla kokemuksena hyvin tärkeä esimerkiksi itsetunnolle.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että kokemusasiantuntijakoulutusta tulisi edelleen kehittää ja luoda maanlaajuiset suositukset koulutusten sisällöstä ja toteutuksesta. Myös kokemusasiantuntijoille maksettavia palkkioita koskevia käytäntöjä tulisi yhtenäistää.