Vakaumukselliset vasut? Uskonto- ja katsomuskasvatuksen diskursiivinen rakentuminen varhaiskasvatussuunnitelmissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkitaan suomalaisen varhaiskasvatuksen uskonto- ja katsomuskasvatuksen diskursiivista rakentumista valtakunnallisessa, kunnallisessa ja yksikkökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Päivähoitolaissa (1973) uskontokasvatus nimetään osaksi suomalaista julkista varhaiskasvatusta. Lakisääteisyydestä huolimatta uskonto- ja katsomuskasvatusta toteutetaan useiden tutkimusten mukaan suomalaisessa varhaiskasvatuksessa erittäin vähän. Liioin varhaiskasvatusta ohjaavia asiakirjoja ei ole tämän kasvatuksen osa-alueen osalta juurikaan aiemmin tutkittu.

Tutkielma sitoutuu ontologisesti ja epistemologisesti sosiaalisen konstruktionismiin. Tällöin kielenkäyttö näyttäytyy todellisuutta rakentavana ja muokkaavana sosiaalisena toimintana. Näin ollen varhaiskasvatussuunnitelmien puhetavat ovat merkityksellisiä myös varhaiskasvatuksen toteuttamisen kannalta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii uskonnon ainedidaktiikka ja siinä erityisesti varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi. Siinä yhdistyvät aineiston tarkka kielellinen analyysi ja kriittinen tulkinta ennalta valituissa konteksteissa. Kriittisessä diskurssianalyysissa on keskeistä myös diskursiivisen vallan analyysi.

Tutkielman aineistona ovat valtakunnalliset Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2003/2005), Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma (2007) ja neljän helsinkiläisen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmat. Kyseisistä päiväkodeista yksi on kunnallinen ja kolme yksityistä, joilla on toiminnassaan uskonnollinen ja tunnustuksellinen lähtökohta.

Opinnäytteen keskeinen tulos on, että varhaiskasvatussuunnitelmissa rakentuva uskonto- ja katsomuskasvatus on hyvin heterogeenistä, epätäsmällistä ja osin ristiriitaistakin. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma tuottavat uskonto- ja katsomuskasvatuksesta hajanaisia ja keskenään ristiriitaisia diskursseja, joiden ohjausvaikutus yksikkötason vasuihin jää melko vähäiseksi ja epämääräiseksi. Tunnustuksellisten päiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmat priorisoivat oman uskonnollisen ideologiansa uskonto- ja katsomuskasvatusta rakentaessaan ja huomioivat ylempien tasojen ohjaavat asiakirjat vasta toissijaisesti. Aineiston ainoa kunnallisen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelma puolestaan uusintaa ylempien asiakirjojen ristiriitaista ja hajanaista uskonto- ja katsomuskasvatusta. Samoin se sitoutuu luterilaisuuteen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoin. Lisäksi kaikissa varhaiskasvatussuunnitelmissa ei-uskonnollinen katsomuskasvatus marginalisoidaan tai jopa suljetaan pois.

Tulevaisuuden varhaiskasvatuksen asiakirjoissa uskonto- ja katsomuskasvatus tulisikin rakentaa selkeämmin lapsikeskeiseksi monikatsomukselliseksi kasvatukseksi, jossa luterilaisen uskontokasvatuksen historiallista hegemoniaa puretaan. Tähän varhaiskasvatussuunnitelmatyöhön tutkielma antaa viisi kehittämisehdotusta.