"Keinuminen on mahdotonta, jos toinen on ihan tyhmä" Lastenkirjallisuuden synnyttämät filosofiset pohdinnat lapsen sosiaalisen kasvun tukena

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä sija lastenkirjallisuudella on lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisen tukemisessa tilanteessa, jossa lukemiskokemuksen pohjalta syntyneisiin filosofisiin pohdintoihin ja kysymyksiin tartutaan yhdessä keskustellen. Kenttätutkimuksellisen projektini keskeinen ohjaava tutkimuskysymys on: Millaiset mahdollisuudet Keinulauta-saturomaanilla on toimia koulutyössä kasvatuksen ja sosiaalisten taitojen kehittämisen tukena, kun sitä lähestytään lapsilähtöisen filosofian näkökulmasta ja luovin pedagogisin menetelmin?

Tutkimus on kvalitatiivinen ja siihen on sovellettu sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia että hermeneuttis-fenomenologista tutkimusotetta ja analyysia. Tutkimuksen lähtökohtana on hermeneuttisen suuntauksen mukaan tehty tulkinta ja analyysi Timo Parvelan lastenkirjasta Keinulauta sekä hermeneuttis-fenomenologisen suuntauksen mukaan narratiivisesti aukikirjoitettu analyysi videoiduista ja litteroiduista luku- ja keskustelutuokioista kolmasluokkalaisten oppilaiden kanssa. Tutkimuksen yhteydessä keräsin aineistoa empiirisesti avoimen ryhmähaastattelunomaisilla keskustelutuokioilla lasten kanssa. Toteutin tutkimuksen eräällä Hämeenlinnalaisen peruskoulun kolmannella luokalla syksyllä 2010. Tutkimuksen toteutukseen vaikuttivat paljon sen toteuttaminen osana syventäviä projektiopintoja, pakollista opintoihin kuuluvaa harjoittelua, ja sen myötä harjoitteluun ja koulun opetussuunnitelmaan sisältyvät rajoitteet.

Keinulauta-kirjan sekä ryhmähaastattelun analyysissa esiinnousseita näkökulmia peilataan teoriaan lapsen sosiaalisuuteen kasvamisesta, lapsista ja filosofiasta ja lastenkirjallisuuden merkityksestä lapsen kasvulle sekä aikuisen, tämän tutkimuksen kontekstissa opettajan, rooliin tässä filosofisessa ja kasvatuksellisessa dialogissa.

Tutkimuksen perusteella lastenkirjallisuudella on ainakin teoriassa merkittävä mahdollisuus tukea lapsen sosiaalista kasvua. Yhteisessä lukukokemuksessa olennaista on tunne siitä, että lasta ja hänen ajatuksiaan arvostetaan. Sadun arkitodellisuuden rajat ylittävä maailma tarjoaa tarttumapintaa kipeidenkin asioiden käsittelyyn. Avoin ja välitön keskustelu auttaa mielensisäisten asioiden tunnistamista ja reflektoimista, jolloin lapsen on mahdollista saada tukea kasvuunsa sosiaaliseksi, niin itsensä kuin toiset hyväksyväksi yksilöksi. Kolmasluokkalaisten oppilaiden kanssa käymissäni ryhmähaastattelunomaisissa luku- ja keskustelutilanteissa nousi esiin erilaisia ajatuksia, kuin mitä olin itse analyysissani havainnoinut, mutta keskustelu oli kuitenkin rikasta ja uusia ajatuspolkuja avaavaa, lasten elämänpiiristä kumpuavaa. Kaikkien oppilaiden ääni ei tullut tasapuolisesti kuuluviin, mutta mielestäni se on erittäin ymmärrettävää ja realistista, kun huomioidaan aika, jonka luokassa vietin, oppilaiden suuri määrä sekä tutkimuksen toteuttamista rajanneet muut seikat.

Jatkotutkimusideana voisi olla tutkimuksen empiirisen osuuden toteuttaminen harkitummin ja käytännön toteutuksen kannalta väljemmässä kontekstissa, jolloin tutkijalla olisi vapaammat kädet päättää toteutuksen aikataulusta, intensiivisyydestä sekä ryhmäkoosta. Joka tapauksessa opettajalla on merkittävä rooli tutkimuksen keskustelutilanteen alulle laittajana ja eteenpäin viejänä. Oleellista on pyrkimys aitoon dialogiin ja vuorovaikutukselliseen kohtaamiseen lasten kanssa.