Miten opetussuunnitelma ja käytäntö keskustelevat keskenään? Puheenvuoro tekstiilityön opettajille

Abstract

Tutkimuksen teoreettinen tarkoitus on avata lyhyesti koulukäsityöhön liittyviä keskeisiä käsitteitä sekä kuvailla koulukäsityön historiallisia taustoja ja tarkastella peruskoulun opetussuunnitelmia tekstiilityön kehityksen valossa. Tutkimuksen empiirinen tarkoitus on selvittää miten tekstiilityön opettajat perustelevat käsityön opetuksen tärkeyttä sekä kuvailla kuinka tekstiilityön opetussuunnitelma ja käytäntö keskustelevat ja ovat vuorovaikutuksessa opettajien puheessa.

Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tieteenfilosofisena lähestymistapana pyrkii lähestymään fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä. Tutkimus kohdistui tekstiilityön aineenopettajiin, jotka opettivat joko ala- tai yläkoulussa tai molemmissa. Aineisto koostuu viidestä tekstiilityön opettajan teemahaastattelusta ja kolmesta kouluyhteisössä suoritetusta tekstiilityön opettajan työn havainnoinnista. Tutkimusaineiston keräsin talvella 2014 2015 ja sen tarkastelussa on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten perusteella tekstiilityön opettajien kolme keskeisintä käsityölle antamaa merkitystä kouluopetuksessa ovat: perusteknikoiden osaaminen, kognitiivisten taitojen kehittyminen ja työn tekemisen opettaminen. Opettajien taustapuheesta nousevat esille käsityön historialliset vaikutukset, jotka edelleen vaikuttavat käsityön opetuksen taustalla. Tulosten perusteella voi myös sanoa, että käsityön opetussuunnitelmien vaikutus tuntien toteutuksessa oli vähäinen. Opettajien oppisisältöjen valintaan vaikuttaa enemmän opettajien omat kokemukset, heidän oma näkemyksensä opetuksen sisällöstä ja tuoteperusteisuus. Tutkimuksessa nousi esille, että yksi suurimmista tekstiilityön toteutukseen liittyvistä ongelmista oli ajanpuute. Käsityön opetussuunnitelman tavoitteet koettiin liian laajoiksi käytettävään tuntimäärään nähden. Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu aiemminkin muun muassa Antti Hilmolan (2009) väitöskirjassa, joka koski teknisen työn opetusta. Ajan puutteella opettajat myös perustelivat muun muassa vähäisen kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisen tekstiilityössä.

Aineiston perusteella voi sanoa, että tekstiilityön opettajat ovat vahvoja ja itsenäisiä toimijoita ja heillä on selkeä näkemys tekstiilityön opetuksen sisällöstä. He tulkitsevat opetussuunnitelmaa rohkeasti ja seisovat valintojensa takana. Tekstiilityön opetuksen haasteet voidaan tämän tutkimuksen perusteella jakaa kahteen osaan. Haasteet näkyvät toisaalta opetussuunnitelmien toteutumisessa, sen tavoitteissa ja sisällössä. Toisaalta käsityön oppiaineen merkitys on muuttumassa uuden opetussuunnitelman myöstä vuonna 2015. Käsityön opettajien koulutus, ulkoiset resurssit ja tuntijako eivät ole kulkeneet käsi kädessä opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa. Opettajissa on tunnistettavissa muutosvastarintaa, mutta edellä mainitut epäkohdat vaikuttavat merkittävästi muutoksen hitauteen.