Glaukooman aiheuttamat näkövammat Suomessa sairaanhoitopiireittäin ja sosioekonomisen aseman mukaan
Mutanen, Arttu (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506291943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506291943
Tiivistelmä
Alkusanat: Glaukooma on verrattain yleinen silmäsairaus, joka ilmenee näköhermon neuropatiana ja siihen liittyvänä pysyvänä näkökenttäpuutoksena. Glaukooma voi johtaa ennen pitkää näkövamman kehittymiseen. Glaukooma on sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittävä terveysongelma. Suomessa glaukooma on neljänneksi ja koko maailmassa kolmanneksi yleisin näkövammadiagnoosi. Sokeudesta glaukooma aiheuttaa kansainvälisesti noin 8 %.
Tutkimuksen tavoite: Tämän tutkimuksen tarkoitus on arvioida glaukooman aiheuttamien näkövammojen alueellista jakautumista Suomessa sekä tuottaa tietoa näkövammaisten glaukoomapotilaiden sosioekonomisesta asemasta. Tutkimustulosten avulla saadaan entistä kattavampi kuva sekä Suomen näkövammaprofiilista että glaukooman aiheuttamien näkövammojen ja näkövammaisten glaukoomapotilaiden erityispiirteistä.
Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa käytettiin Näkövammarekisterin tuottamaa aineistoa, joka sisältää silmälääketieteelliset, demografiset ja sosioekonomiset tiedot 1 049 näkövammaisesta henkilöstä, joiden ykkösdiagnoosi on glaukooma. Aineiston käsittelyyn käytettiin IBM SPSS Statistics 21.0 ohjelmaa ja Microsoft Exceliä. Tilastollisen analyysin avulla kartoitettiin esiintyvyyssuureiden, ykkösdiagnoosien, näkövammojen vaikeusasteluokkien, henkilöiden ikien ja henkilöiden vammautumisikien jakautumista sekä koko Suomessa että alueellisesti. Lisäksi kuvailtiin henkilöiden sosioekonomista asemaa, joka koostui pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta, toimialasta, koulutustasosta, koulutusalasta, tulotasosta, asumisoloista ja perherakenteesta. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa 0,01.
Tulokset: Alueellisia eroja todettiin glaukooman aiheuttamien näkövammojen prevalenssissa, insidenssissä ja kaksiluokkaisessa vaikeusasteluokituksessa (p=0,000). Sukupuolten välillä havaittiin eroja prevalenssissa (naisilla prevalenssi korkeampi; PR=1,65), ykkösdiagnoosijakaumissa (p=0,001), iässä (naiset iäkkäämpiä; p=0,000) sekä vammautumisiässä (miehet vammautuvat nuorempina; p=0,000). Lisäksi havaittiin, että näkövammaisten koulutustaso, pääasiallinen toiminta ja tulotaso poikkeavat paikoin huomattavastikin muusta väestöstä.
Päätelmät: Näkövammojen määrän ja luonteen alueelliset erot sekä sosioekonomisten faktoreiden erot ovat paikoin suuria, mutta valitun tutkimusmetodin tuomista rajoituksista johtuen niitä ei voi välttämättä pitää absoluuttisina totuuksina. Pienestä otoksesta johtuen tuloksissa voi olla harhaa. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta glaukooman aiheuttamat näkövammat voitaisiin täysin ymmärtää.
Tutkimuksen tavoite: Tämän tutkimuksen tarkoitus on arvioida glaukooman aiheuttamien näkövammojen alueellista jakautumista Suomessa sekä tuottaa tietoa näkövammaisten glaukoomapotilaiden sosioekonomisesta asemasta. Tutkimustulosten avulla saadaan entistä kattavampi kuva sekä Suomen näkövammaprofiilista että glaukooman aiheuttamien näkövammojen ja näkövammaisten glaukoomapotilaiden erityispiirteistä.
Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa käytettiin Näkövammarekisterin tuottamaa aineistoa, joka sisältää silmälääketieteelliset, demografiset ja sosioekonomiset tiedot 1 049 näkövammaisesta henkilöstä, joiden ykkösdiagnoosi on glaukooma. Aineiston käsittelyyn käytettiin IBM SPSS Statistics 21.0 ohjelmaa ja Microsoft Exceliä. Tilastollisen analyysin avulla kartoitettiin esiintyvyyssuureiden, ykkösdiagnoosien, näkövammojen vaikeusasteluokkien, henkilöiden ikien ja henkilöiden vammautumisikien jakautumista sekä koko Suomessa että alueellisesti. Lisäksi kuvailtiin henkilöiden sosioekonomista asemaa, joka koostui pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta, toimialasta, koulutustasosta, koulutusalasta, tulotasosta, asumisoloista ja perherakenteesta. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa 0,01.
Tulokset: Alueellisia eroja todettiin glaukooman aiheuttamien näkövammojen prevalenssissa, insidenssissä ja kaksiluokkaisessa vaikeusasteluokituksessa (p=0,000). Sukupuolten välillä havaittiin eroja prevalenssissa (naisilla prevalenssi korkeampi; PR=1,65), ykkösdiagnoosijakaumissa (p=0,001), iässä (naiset iäkkäämpiä; p=0,000) sekä vammautumisiässä (miehet vammautuvat nuorempina; p=0,000). Lisäksi havaittiin, että näkövammaisten koulutustaso, pääasiallinen toiminta ja tulotaso poikkeavat paikoin huomattavastikin muusta väestöstä.
Päätelmät: Näkövammojen määrän ja luonteen alueelliset erot sekä sosioekonomisten faktoreiden erot ovat paikoin suuria, mutta valitun tutkimusmetodin tuomista rajoituksista johtuen niitä ei voi välttämättä pitää absoluuttisina totuuksina. Pienestä otoksesta johtuen tuloksissa voi olla harhaa. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta glaukooman aiheuttamat näkövammat voitaisiin täysin ymmärtää.