Mündliche Übungen im finnischen DaF-Unterricht. Eine gesprächsanalytische Fallstudie an einer gymnasialen Oberstufe

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan suullisen kielen harjoituksia saksan kielen opetuksessa. Tarkoituksena on selvittää, miten ja minkälaisia harjoituksia oppitunnilla tehdään. Tutkimuskysymykset käsittelevät suullisten harjoitusten luokittelua ja toteuttamistapaa, opettajan ja oppilaiden välistä vuorovaikutusta, opetuksessa käytettyjä apuvälineitä sekä opettajan ja oppilaiden mielipiteitä tunnilla tehdyistä suullisista harjoituksista. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus. Tutkimusaineiston keräämisessä hyödynnettiin osallistuvaa havainnointia ja kolme lukion saksan kielen oppituntia videoitiin. Lisäksi opettajan ja oppilaiden kokemukset oppitunneista kerättiin kyselykaavakkeiden sekä haastattelujen avulla. Yksi oppitunneista otettiin perusteellisemman tarkastelun kohteeksi: oppitunnilla tehdyt suulliset harjoitukset luokiteltiin sekä analysoitiin keskustelunanalyysin keinoin.

Tutkielman teoriaosassa esitellään suullinen kommunikaatio sekä kommunikaatioharjoitukset ja niiden tyypittely. Lisäksi perehdytään apuvälineiden käyttöön opetuksessa, tutustutaan keskustelunanalyysiin tutkimusmetodina sekä esitellään tutkimuksen empiirinen osuus ja analyysi.

Tutkimuksesta käy ilmi, että kolmasosa oppitunneilla tehdyistä harjoituksista on suullisia harjoituksia. Suurin osa harjoituksista luokiteltiin produktiivisiksi ja loput vapaiksi harjoituksiksi. Reproduktiivisia harjoituksia ei oppituntien aikana tehty. Harjoitukset loivat hyvät puitteet saksan kielen puhumiselle, mutta siitä huolimatta oppilaat puhuivat tunnin aikana vain vähän saksaa. Opettajan ja oppilaiden välisissä vuorovaikutusprosesseissa on havaittavissa säännönmukaisuuksia, jotka toistuivat eri harjoituksissa hieman eri muodossa. Tulokset osoittavat myös, että vaikka opettajan keskeinen rooli vuorovaikutuksen ohjaamisessa on ilmeistä, myös oppilailla on erilaisia keinoja vaikuttaa oppitunnin kulkuun.