Nuoret koulutusvalintojen tekijöinä : Silta-Valmennusyhdistyksen Tuotantokoulun opiskelijoiden toimijuus koulutusvalinnoissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan rikkonaisen koulutuspolun kulkeneiden nuorten toimijuutta koulutusvalinnoissaan. Tavoitteena on selvittää, millaisena nuoret itse tulkitsevat mahdollisuutensa tehdä valintoja koulutuksensa suhteen ja miten he tulkitsevat muiden toimijoiden sekä yhteiskunnallisten rakenteiden vaikuttaneen toimintaansa. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota myös toimijuuden muutoksiin nuorten varttuessa ja edetessä koulutuspoluillaan.

Tutkimuksen aineisto koostuu yhdentoista nuoren aikuisen haastattelusta. Kaikki haastateltavat ovat haastatteluhetkellä 18-29-vuotiaita ja opiskelevat Silta-Valmennusyhdistyksen Tuotantokoulussa. Heillä on takanaan erilaisia suoritettuja tai keskeytyneitä koulutuksia sekä työssäkäynti- ja työttömyysjaksoja. Analyysin pohjana toimii asemointiteoria ja siinä tarkkaillaan, millaisiin toimija-asemiin nuoret asettavat itsensä ja miten nämä toimija-asemat suhteutuvat rakenteisiin ja muihin toimijoihin.

Analyysin tuloksena muodostuu seitsemän erilaista toimija-asemaa, jotka jakautuvat kolmeen erilaiseen ryhmään heikoksi, ohjatuksi ja vahvaksi toimijuudeksi. Ohjatun toimijan asema sijoittuu kahden ääripään väliin ja on ikään kuin itsenäistyvän toimijan harjoittelua, jossa ohjaaja, yleensä ammattilainen, tukee ja neuvoo. Ammattilaisilta saatua apua korostetaan erityisesti ensimmäisen ammattikoulukokeilun päättyessä. Näin pyritään luomaan oikeutusta epätyypillisille valinnoille. Toisaalta vaikuttaa siltä, että ammattikoulussa, yksilöllisissä tilanteissa, saadulla opinto-ohjauksella on todellista merkitystä nuorten valinnoille.

Tutkimuksen keskeinen tulos on nuorten toimijuuden voimistuminen ajan kuluessa. Nuoret asemoivat itsensä heikoiksi toimijoiksi pääasiassa peruskoulun jälkeisen koulutuspolkunsa alkutaipaleesta kertoessaan kun taas läheisistä valinnoista kerrotaan vahvan toimijan asemasta käsin. Haastateltavien puheessa heikko toimijuus liittyy nuoruuteen ja kokemattomuuteen ja toimijuus vahvistuu aikuistumisen myötä. Tutkimuksen perusteella näyttääkin siltä, että osa nuorista tarvitsee vaihtelevia kokemuksia koulutuksesta, työstä ja työttömyydestä saadakseen motivaatiota ammattitutkinnon suorittamiseen. Kaikille nuorille koulutus ja työelämään kiinnittyminen ei siis ole reitti aikuistumiseen vaan koulutus alkaa kiinnostaa vasta aikuistumisen myötä. Tutkimuksen tulokset saavat pohtimaan, onko kontrollin ja aikataulujen tiukentaminen oikea tapa saada nuoret kiinnittymään koulutukseen ja työelämään.