Heinrich von Kleists „Die Marquise von O…“ : eine Novelle – viele Interpretationen

Abstract

Heinrich von Kleist (1777 – 1811) oli preussilaisen aatelisperheen vesa, joka päätyi perheensä suureksi pettymykseksi kirjailijaksi upseerinuran sijaan. Hän epäonnistui pyrkimyksissään toteuttaa itseään niin henkilönä, kuin ammatillisestikin ja päätyi itsemurhaan 34-vuotiaana. Pro gradu-tutkielmani käsittelee Heinrich von Kleistin novellia ”Die Marquise von O…“ ja sen moninaisia tulkintoja. Tulkintojen monipuolisuus ja valtava määrä johtaa siihen, että Kleist-tutkimus on hankalasti hahmotettavaa. Syntyi tarve kaivaa oleellinen tutkimustieto esiin ja asettaa eri tulkinnat diskurssiin keskenään, sekä liittää oma tulkinta siihen.

”Die Marquise von O…” julkaistiin 1808. Yleisö piti sen sisältöä sekä sopimattomana, että röyhkeänä ja sensuuriviranomaiset kielsivät sen. Kleist oli väärinymmärretty omana aikanaan, 200 vuotta myöhemmin Kleist on arvostetuimpia saksalaisia kirjailijoita ja ”Die Marquise von O…” kuuluu saksalaisen kirjallisuuden suuriin klassisiin novelleihin. Novelli kuvaa osuvasti porvarillisen yhteiskunnan ristiriitaisuutta ja kaksinaismoralismia. Kleist yhdistää novellissa porvarillisen perheen sukupuoliroolit seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen, sekä aggressioon ja väkivaltaan. Kleistin novellissa näkyy selvästi tavallisen ihmisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen välillä oleva kuilu.

Novellissa on nähtävissä voimakas yhteys Kleistin omaan elämään. Itsemurhaansa asti Kleist eli sisäisten katastrofien piinaamana. Myös hänen novellissaan tapahtuu katastrofi, tajuttoman naisen raiskaus ja siitä seuraava selittämätön raskaus, joka sekoittaa maailmanjärjestyksen. Katastrofin jälkeen päähenkilöt eivät ole enää entisellään, eikä paluuta vanhaan maailmanjärjestykseen ole. Tutkielmassani tarkastelen novellin päähenkilöitä ja heidän välisiä suhteitaan. Päähenkilöt ovat markiisitar, kreivi, sekä markiisittaren vanhemmat. Kleistin teoksissa on usein kolmiodraama, niin tässäkin: isä-äiti-tytär-suhde, sekä isä-tytär-kosija-suhde. Isä-äiti-tytär-suhteessa on kyse perheen sisäisistä valtasuhteista, alamaisuudesta ja omistussuhteista, kuten myös isä-tytär-kosija-suhteessa. Isä-tytär-suhdetta analysoitaessa oli tutustuttava Lévi-Straussin insestiteoriaan, sillä isä rikkoo insestikieltoa ns. ”sovintokohtauksessa.” Porvarillisilla moraalinormeilla ja tukahdutetulla seksuaalisuudella on iso merkitys päähenkilöiden välisissä suhteissa.

Markiisittaren ja kreivin suhde kulminoituu kreivin tekemään rikokseen. Hän raiskaa tajuttoman markiisittaren. Markiisitar huomaa myöhemmin olevansa raskaana, eikä ymmärrä miten ja kenestä. Ristiriita raskauden ja puhtaan omantunnon välillä hajottaa melkein markiisittaren mielen. Tyttären ja vanhempien suhde kulminoituu aviottomaan raskauteen, joka johtaa välirikkoon vanhempien kanssa. Tytär menettää samalla myös taloudellisen turvansa. Markiisitar on koko yhteiskunnan silmissä hylkiö.

Novellin voi tulkita olevan rikoskertomus, jossa markiisitar on raiskauksen uhri. Kreivin ja hänen välinen suhde on rikoksentekijän ja uhrin välinen suhde. Novellia voi tulkita myös psykoanalyyttisesti. Tämän tulkinnan mukaan hän ei ollut pelkästään uhri, vaan ainakin osittain tiesi, mitä hänelle tapahtuu, eikä puolustautunut. Kreivi näyttäytyy nuorelle leskinaiselle miehenä, joka sytyttää tämän tukahdutetut halut. Tämä ajatus on niin sietämätön, että se täytyy torjua. Vaatii aikaa, että markiisitar voi hyväksyä mahdollisen oman osuutensa teon kulkuun. Sekä markiisittaren, että kreivin täytyy irrottautua vallitsevista moraalikäsityksistä. Vasta sitten he voivat hyväksyä sen, että molemmat ovat ihmisiä, jotka tekevät virheitä. Kleistin tarkoitus on todennäköisesti osoittaa novellillaan kuinka vääristyneet moraalikäsitykset ja ihmissuhteet porvarillisessa ”perheidyllissä” vallitsevat.