Olenko auktoriteetti? Käsiteanalyysi ja opettajan auktoriteetin muutos 1960-luvulta tähän päivään

Abstract

Tutkimuksemme tarkoituksena on avata auktoriteetti-käsitettä yleisellä tasolla. Tutkimuksessamme on lähdetty liikkeelle sanan etymologiasta ja jatkettu siitä, miten opettajan auktoriteetti on muuttunut 1960-luvulta tähän päivään koulukontekstissa. Tutkimuksemme on myös tietynlainen historiakatsaus koko koululaitoksen ja opettajuuden muutoksesta. Muutosta on lähdetty tarkastelemaan opettajan auktoriteetin näkökulmasta siirtymänä modernista kulttuurista postmoderniin. Tutkimuksemme ei pohjaudu mihinkään yksittäiseen teoriaan, vaan olemme koostaneet sen useista eri teoriakokonaisuuksista ja aihekokonaisuuksista. Näitä aihekokonaisuuksia ovat muun muassa opettajakuvat, kuri, opettajankoulutus ja opetussuunnitelmat.

Pyrimme tutkimuksemme alussa avaamaan auktoriteetti-sanan alkuperää sekä käsittelemään sen suhdetta lähikäsitteisiin, kuten valta, johtajuus ja kuri. Auktoriteetista puhuttaessa lähdemme liikkeelle sen vapaaehtoisuudesta: auktoriteettia ei voi olla olemassa ilman vapautta. Kun vapaus puuttuu, puhutaan pakkovallasta. Tiedostettava on myös, että auktoriteetille ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, vaan sen luonne vaihtelee vahvasti asiayhteyksittäin.

Tutkimus painottuu pitkälti laajaan käsiteanalyysiin. Emme pyrkineet tuottamaan yleistettävää tietoa, vaan enemmänkin pohtimaan auktoriteetin muutosta ja sen luonnetta postmodernilla aikakaudella. Aineistona käytimme kolmea yksilöhaastattelua, jotka keräsimme eri työelämävaiheessa olevilta opettajilta, aikaisempaa Janne Säntin tutkimusta, sekä videoaineistoa ohjelmasta Kuritus Pohjolassa vuodelta 1966. Päädyimme tämän kaltaiseen triangulaatioon siksi, että halusimme saada aiheesta mahdollisimman kattavan kuvan usealta eri aikakaudelta. Tarkastelemme aineistoa postmodernien ja modernien teorioiden valossa ja pyrimme kytkemään sen laajempaan kontekstiin.

Tutkimuksessa ilmeni, että opettajan auktoriteetti pohjautuu vahvasti persoonallisiin ominaisuuksiin ja vuorovaikutustaitoihin. Opettajan ei myöskään nähty enää tarpeellisena olla varsinainen mallikansalainen, vaan tämä nähtiin jonkinlaisena yli-inhimillisenä piirteenä. Modernissa ajassa opettaja saattoi turvautua ruumiilliseen kuritukseen ja joidenkin mielestä opettaja oli entisaikoina ehdoton auktoriteetti. Tämän tutkimuksen valossa haluammekin kyseenalaistaa mielikuvan opettajasta modernin ajan suurena auktoriteettina. Tuohon aikaan opettajan auktoriteetti saattoikin olla enemmänkin rangaistuksen uhkaan perustuvaa pakkovaltaa. Postmodernissa ajassa auktoriteetti on dynaaminen ominaisuus, joka elää tilanteen mukaan ja jonka eteen opettajan on tehtävä jatkuvaa työtä. Tutkimme myös opettajankoulutuksen ja opetussuunnitelmien vaikutusta opettajan auktoriteettiin ja sen rakentumiseen. Näiden vaikutus auktoriteettiin näyttäytyi tutkimuksemme pohjalta varsin välillisenä. Opettajankoulutusta kritisoitiin siitä, ettei se valmista opettajaa arkitodellisuuteen ja sen tuottamiin haasteisiin.