Verenpainepotilaiden hoidon toteutuminen perusterveydenhuollossa
Oksa, Jaana (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Oksa, Jaana
2015
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2015-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506291908
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201506291908
Tiivistelmä
Kohonnut verenpaine, tupakointi ja suurentunut veren LDL-kolesterolin määrä ovat pääasialliset sydän- ja verisuonitautien riskitekijät. Myös suurentunut veren kolesterolimäärä, pieni HDL-kolesterolin määrä ja suurentunut triglyderidirasvojen määrä sekä lihavuus ja sairastuminen aikuistyypin sokeritautiin lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata verenpainepotilaiden valtimotautien riskitekijöitä ja verenpainepotilaiden hoitotasapainoa. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin verenpainepotilailla on valtimotautien riskitekijöitä, minkälainen on verenpainepotilaiden hoitotasapaino, millainen on taustatekijöiden yhteys hoitotasapainoon ja millainen on aiemmin diagnosoitujen verenpainetautia sairastavien naisten ja miesten iän yhteys hoitotasapainoon.
Tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, joka oli kerätty vuosina 2005–2006 perusterveydenhuollossa toteutetun valtimotautien ehkäisyprojektin yhteydessä. Tutkimuksen aineisto koostui terveydenhoitajien tarkastuksiin osallistuneiden verenpainetautia sairastaneiden tiedoista (n = 532). Aineisto analysoitiin tilastollisia tutkimusmenetelmiä käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tupakointi oli melko vähäistä. LDL-kolesterolin määrä oli suurentunut yli puolella kaikista verenpainepotilaista. Lihavuus oli yleisempää aiemmin diagnosoiduilla verenpainepotilailla kuin uusilla verenpainepotilailla. Diabeteksen esiaste todettiin 33 %:lla uusista ja 43 %:lla aiemmin diagnosoiduista verenpainepotilaista ja metabolinen oireyhtymä 59 %:lla uusista verenpainepotilaista ja 69 %:lla aiemmin diagnosoiduista verenpainepotilaista. Aiemmin diagnosoiduista verenpainepotilaista verenpaineen suositustason saavutti 22 % naisista ja 20 % miehistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että verenpainepotilailla oli sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja verenpainepotilaiden hoitotulokset olivat vaatimattomia. Verenpainepotilaiden hoidon ja seurannan järjestämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Merkittävä osa verenpainepotilaista oli ylipainoisia ja verenpainepotilaiden ylipainoisuuteen tulee aktiivisemmin puuttua. Verenpainepotilaiden hoidon kehittämiseksi tarvitaan tutkimusta eri työnjakomallien ja hoitotyön interventioiden vaikuttavuudesta hoitotasapainoon sekä potilaiden hoitoon sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata verenpainepotilaiden valtimotautien riskitekijöitä ja verenpainepotilaiden hoitotasapainoa. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin verenpainepotilailla on valtimotautien riskitekijöitä, minkälainen on verenpainepotilaiden hoitotasapaino, millainen on taustatekijöiden yhteys hoitotasapainoon ja millainen on aiemmin diagnosoitujen verenpainetautia sairastavien naisten ja miesten iän yhteys hoitotasapainoon.
Tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, joka oli kerätty vuosina 2005–2006 perusterveydenhuollossa toteutetun valtimotautien ehkäisyprojektin yhteydessä. Tutkimuksen aineisto koostui terveydenhoitajien tarkastuksiin osallistuneiden verenpainetautia sairastaneiden tiedoista (n = 532). Aineisto analysoitiin tilastollisia tutkimusmenetelmiä käyttäen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tupakointi oli melko vähäistä. LDL-kolesterolin määrä oli suurentunut yli puolella kaikista verenpainepotilaista. Lihavuus oli yleisempää aiemmin diagnosoiduilla verenpainepotilailla kuin uusilla verenpainepotilailla. Diabeteksen esiaste todettiin 33 %:lla uusista ja 43 %:lla aiemmin diagnosoiduista verenpainepotilaista ja metabolinen oireyhtymä 59 %:lla uusista verenpainepotilaista ja 69 %:lla aiemmin diagnosoiduista verenpainepotilaista. Aiemmin diagnosoiduista verenpainepotilaista verenpaineen suositustason saavutti 22 % naisista ja 20 % miehistä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että verenpainepotilailla oli sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja verenpainepotilaiden hoitotulokset olivat vaatimattomia. Verenpainepotilaiden hoidon ja seurannan järjestämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Merkittävä osa verenpainepotilaista oli ylipainoisia ja verenpainepotilaiden ylipainoisuuteen tulee aktiivisemmin puuttua. Verenpainepotilaiden hoidon kehittämiseksi tarvitaan tutkimusta eri työnjakomallien ja hoitotyön interventioiden vaikuttavuudesta hoitotasapainoon sekä potilaiden hoitoon sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä.