Postcolonial Cultural Hybridity in The English Patient by Michael Ondaatje

Abstract

Tutkielma käsittelee jälkikolonialistista kulttuurillista hybriditeettiä kanadalaisen Michael Ondaatjen romaanissa The English Patient. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat postmodernistiset teemat ja kerrontatyyli sekä jälkikolonialistinen kirjallisuusteoria. Tavoitteenani on selvittää, voiko jälkikolonialistisia kulttuurillisia hybriditeettiteorioita soveltaa teoksen teemojen tulkintaan. Tutkielma keskittyy teoksen jälkikolonialistisen kulttuurillisen hybriditeetin tarkasteluun ja kolmannen tilan teoriaan, mitä ei ole käytetty syventävästi teoksen aiemmissa tulkinnoissa.

Teoriatausta esitellään luvussa kaksi. Tutkielmassa hyödynnetään kolonialismin kritiikkiä, kuten Edward Saidin teoriaa länsimaisesta kulttuurikäsityksestä ja sen projisoimasta itämaisesta toiseudesta. Teoksen tulkintaan käytetään Stuart Hallin kulttuurillisen identiteetin muodostumisen sekä Homi Bhabhan kulttuurillisen hybriditeetin ja kolmannen tilan teorioita. Hallin teoria painottaa konstruktiivista kulttuurillista identiteettiä essentialistisen identiteetin sijaan. Bhabhan jälkikolonialistinen kulttuurillinen hybriditeettiteoria pohjautuu kulttuurien törmäykseen kulttuurillisten määritelmien ja rajojen ulkopuolella sekä niiden sekoittumiseen kolmannessa tilassa kulttuurillisten hierarkioiden kantamattomissa.

Tutkielman analyysiosio jakautuu kahteen lukuun: ensin luvussa kolme tarkastellaan miten kulttuurillinen hybriditeetti voidaan neuvotella uudelleen kolmannessa tilassa. Tarkastelussa käsitellään kulttuurillisen identiteetin muokkautuvuutta ja tapoja, millä teos haastaa länsimaiset toiseuteen liittyvät kulttuurin, kansallisuuden ja rodun stereotypiat, sekä kolmannen tilan tarjoaman mahdollisuuden hybridisaatioon sivuuttamalla kulttuurilliset stereotypiat ja hierarkiat. Luvussa neljä analysoidaan aluksi halua yhteisöllisyyteen ja kulttuurilliseen vuorovaikutukseen, minkä jälkeen analysoidaan kulttuurilliseen hybriditeettiin liittyviä ristiriitaisuuksia ja lopuksi tehdään kulttuurillisen hybriditeetin uudelleenarviointi. Hybridisaatiossa muodostuva kulttuurillinen hybridi on epästabiili ja voi uudelleenmuokkautuessaan aiheuttaa sisäisiä jännitteitä.

Jälkikolonialistinen kulttuurillinen hybriditeetti mahdollistaa kulttuurillisten määritelmien uudistumisen. Luen Ondaatjen teoksen jälkikolonialistisena ja postmodernistisena tarinana, jonka loppu jää tulkinnallisesti avoimeksi: teoksen tarkastelussa tarina, kulttuurillinen hybriditeettiteoria ja kolmas tila pakenevat tarkkaa määrittelyä ja vaativat jatkuvaa uudelleentulkintaa. Yhteenvetona totean, että tutkielma tarjoaa uusia näkökulmia teoksen jälkikolonialistisiin ja postmodernistisiin teemoihin.