Puhetta isyydestä: isyysdiskurssit suomalaisissa perhelehdissä

Abstract

Isyys esiintyy tänä päivänä merkittävänä keskustelun aiheena niin tutkimuksellisesti kuin asiantuntijoiden ja ammattilaisten keskuudessa. Myös mediassa isyys on saanut huomiota osakseen yhä enenevissä määrin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kulttuurisen isyyden ulottuvuutta kulttuuristen puhetapojen, eli diskurssien, kautta. Tarkasteltaessa isyyden kulttuurisia puhetapoja, isyyttä voidaan lähestyä myös yhteiskunnallisena ilmiönä. Lähtökohtana tutkimuksessa on, että mediakulttuuri toimii nykyisin merkittävänä kasvatusympäristönä, minkä vuoksi median luomia kulttuurisia merkityksiä tulisi tarkastella myös kasvatustieteellisestä näkökulmasta.

Tutkimuksessa olen analysoinut kahden suomalaisen perhelehden sivuilla esiintyvien isien puheessa ilmeneviä isyysdiskursseja. Lisäksi analyysin kohteena oli se, mitkä diskurssit muotoutuvat hegemonisiksi ja millaisiin subjektipositioihin isät diskursseissa asemoituvat. Tutkimusmenetelmänä olen käyttänyt diskurssianalyysia. Sen perusajatuksen mukaan kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa. Kielen avulla kuvataan sosiaalista todellisuutta, rakentaen näin merkityksiä kielellisesti. Aineisto koostui Vauva- ja Meidän Perhe-lehtien vuoden 2013 vuosikerrasta kerätyistä teksteistä, joissa isät itse kertovat ja kuvaavat isyyttään.

Tutkimustuloksina konstruoin kuusi isyysdiskurssia, jotka ovat tasa-arvoisen isyyden, avustavan isyyden, suojelevan isyyden, toiminnallisen isyyden, kiintymysisyyden ja läsnäolevan isyyden diskurssit. Tasa-arvoisen ja avustavan isyyden diskurssit nousivat aineistossa hegemonisiksi diskursseiksi, läsnäolevan isyyden diskurssin nousevan kuitenkin isyysihanteeksi. Kaikki isyysdiskurssit ovat tunnistettavissa osallistuvan isyyden diskurssin alla.

Tasa-arvoisen isyyden diskurssissa isyys asettui tasavertaiseen asemaan äidin kanssa. Suojelevan, toiminnallisen ja osittain avustavan isyyden diskursseissa isän asemaa rakennetaan mieserityisyyden kautta. Kiintymys- ja läsnäolevan isyyden diskursseissa isän asemaa rakennetaan suhteessa lapsiin isän itsenäisen toimijuuden kautta. Tasa-arvoisen, läsnäolevan ja kiintymysisyyden diskursseissa isälle tuotettiin sellaista uudenlaista maskuliinisuutta, jossa isän on mahdollistaa osoittaa hoivaavuutta ja emotionaalista läheisyyttä lapsiaan kohtaan. Suojelevan, toiminnallisen ja osittain avustavan isyyden diskursseissa taas isyyteen liittyvä maskuliinisuus tuotettiin hegemonisen maskuliinisuuden mukaisena.

Isyysdiskursseissa isän osallistuminen lastenhoitoon näyttäytyi itsestäänselvältä. Lisäksi isyysdiskurssit näyttäytyivät perhekeskeisinä diskursseina ja kiinnittyivät keskiluokkaiseen, valkoiseen ja heteroseksuaaliseen perhekäsitykseen. Diskursseissa myös äitiyteen viitattiin itsestään selvästi. Äitiyttä ei siis isien puheessa problematisoitu eikä haastettu, vaan isyys ikään kuin limittyi äitiyden lomaan sitä täydentäen. Tällä tavalla äiti asettui implisiittisesti ensisijaiseksi vanhemmaksi kaikissa konstruoiduissa diskursseissa.